Kannattaako teiniä "pakottaa" uusiin kokemuksiin?

Olen kahden teini-ikäisen äiti. He ovat eläväisiä tyyppejä ja tekevät monia asioita, mutta sitten toisaalta myös hirmu ennakkoluuloisia joidenkin asioiden suhteen. Itse haluaisin tarjota heille, mahdollisuuksien mukaan, hyvin eri tyyppisiä kokemuksia elämässä. Aina telttaretkestä modernin taiteen museoon. Olen tarjonnut mahdollisuuksia, mutta ei niihin aina ole tartuttu enkä ole ns. pakottanut. Ovat kieltäytyneet varmasti useammastakin asiasta pelkästään tietämättömyydestä tai ennakkoluuloista johtuen.

Juttelin yhden toisen äidin kanssa asiasta ja hän sanoi, että he eivät anna teineilleen mahdollisuutta kieltäytyä. He antavat heidän mussuttaa, mutta silti se asia tehdään ja monta kertaa teinit ovat vasta jälkeenpäin osanneet antaa arvoa kokemukselle.

Minua kuljetettiin lapsena monenlaisissa tapahtumissa ja sain kokea erilaisia asioita. Olin useamman kerran esim. Savonlinnan oopperajuhlilla ja vaikka silloin saattoi tuntua, että ihan liian pitkä aika kuunnella sitä hoilottamista, niin silti olen kiitollinen niistä kokemuksista. Mut vietiin taidenäyttelyihin ja pää riipuksissa varmaan raahustin huoneesta toiseen. :D Nyt olen kiitollinen niistäkin. Tajusin jo nuorena, että esittävä taide ei ole mua varten vaan saan enempi irti nykytaiteesta. Sain kokea myös paljon luontokokemuksia ja ei ne kaikki nyt niin auvoisia ollut. Jossain vaiheessa aikuisuuttani vähän myös dissasin metsää (nolo), mutta nekin kokemukset kääntyivät voimavaraksi. Rakastan luontoa ja sen monimuotoisuutta ja mahdollisuuksia sekä parantavaa voimaa.

Mihin teidät teininä raahattiin vastentahtoisesti, mutta ymmärsitte kokemuksen arvon vasta myöhemmin? Ja onko jotain opettavaiseksi kokemukseksi tarkoitettuja asioita, jotka olisi voinut jättää suosiolla kokematta?