Lue keskustelun säännöt.
Perkele!päiväkodissa maalasivat pakolla kuvan lapsen jalkapohjasta
30.01.2008 |
Lapsi oli pannut hysteerisenä hanttiin, mutta tädeille on tärkeää että kaikkien lasten jalan kuvat ovat eteisen seinällä. Törkeää, kun lapsi on jo valmiiksi varautunut ja hitaasti lämpiävä ja hänelle on jäänyt myös lääkärikammo.
Kommentit (14)
useammassakin. Kun TÄDIT PÄÄTTÄÄ, että tää on nyt huippuhieno juttu niin se tehdään vaikka väkisin. Tietääkö/ymmärtääkö ne tädit termiä asiakaslähtöisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siksi pelkää kaikkea, missä pitää riisua vaatteet ja tehdään jotakin outoa, ei kylläkään kotona. Kenkäkaupassakin sai hysteerisen kohtauksen kun jalkaa yritettiin mitata.
Mene ja tiedä. Sinähän oman lapsen tunnet parhaiten. Päiväkotiin vaan palautetta.
Vierailija:
Kenkäkaupassakin sai hysteerisen kohtauksen kun jalkaa yritettiin mitata.
Aikuinen voi omalla käytöksellään vaikuttaa tosi paljon. Jos lapsi vingahtaa ja sä salamana lopetat touhun annat ymmärtää, että kyseessä tosiaan on paha juttu ja lapsen reaktio on oikea.
Sit muutenkin kiinnostaisi tietää mistä kuulit jutun? Hoitajako kertoi, että lapsi huusi aivan hysteerisesti ja me (toinen lapsesta kiinni pitäen ja toinen jalkaa maalaten) lähes väkivallalla maalattiin se jalka? Jos kyse oli " lapsi vastusteli, mutta saatiin maalattua" niin se ON ihan eri juttu.
Päivähoidossa toimitaan yhteisten sääntöjen mukaan, ja tehdään niitä yhteisiä asioita. Toki jokaisen lapsen erityislaatu täytyy ottaa huomioon, ja jos on jotain oikeasti poikkeavaa, on VANHEMMAN tehtävä etukäteen neuvotella tästä hoitohenkilökunnan kanssa...Siitä, miten tähän asiaan liittyvissä tilanteissa toimitaan, ja esim. mistä toiminnasta lapsi voi perustellusti saada vapautuksen.
Mutta jos lapsi pelkää esim. kenkien riisumista muualla kuin kotona, niin minusta siihen oikea ratkaisu ei TODELLAKAAN ole se, että lapsen ei sitten tarvitse tehdä ko. juttuja. Lapsi tulee joutumaan lääkärille, neuvolaan, kouluterveydenhuollon tapaamisiin ym. ja paras tapa päästä peloista eroon on totuttaa lapsi oikealla tavalla näihin tilanteisiin, ei vältellä niitä! Jos minun lapseni saisi kenkäkaupassa tai tarhan askarteluhetkellä hysteerisiä kohtauksia jalan riisumisesta en tosiaan ensimmäisenä olisi huolissani hoitohenkilökunnan moraalista, vaan lapsestani. Ja yrittäisin kaikin keinoin purkaa tätä pelkoa ja ongelmaa: puhumalla, totuttamalla, selittämällä, kyselemällä ja harjoittelemalla ko. tilanteita, jotta lapsi oppisi pois pelosta. Ekana ei tosiaan tulisi mieleen vapauttaa lasta kaikesta pelkoon liittyvästä toiminnasta.
Millä tavalla pk-hoitajat " pakottivat" lapsen toimintaan? Olithan puhunut hoitajille lapsen peloista etukäteen? Oletko kuullut kenties lapsesi version " pakottamisesta" vai jutellut asiasta nimenomaan hoitajien kanssa?
Jos hoitajat ovat vähääkään lapsen pelkoa kunnioittamatta suunnilleen repineet tarhatossut jalasta ja lätänneet maalia jalkapohjaan, niin sitten ymmärrän kiukkusi. Mutta jos he ovat muuten vain ottaneet lapsen, keskustellen ja tukien, mukaan yhteiseen toimintaan, niin minusta se on vain oikea ratkaisu. Jos lapselle vaan sanotaan kaikessa, mitä hän pelkää, että " joo, joo, ei tarvi tehdä" , niin eihän hän ikinä opi pois peloistaan. Tai sitten, jos kasvattajana oikeasti on sitä mieltä, että meidän Nico-Petterin ei ainakaan tarvitse tehdä mitään, mitä ei syystä tai toisesta halua, niin yleinen päivähoito ei sitten tosiaan ole lapsen paikka...Ja lapsella saattaa olla edessään monta ikävää tilannetta tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukaan jalan maalaukseen. Olivat selostaneet tilannetta lapselle, mutta ei se paljon alle 2-vuotiaalle auta. Lapseni oli ainoa, jonka jalka maalattiin, koska hän on uusi päiväkodissa ja muista lapsista on maalaukset jo olemassa. Eli lapseni ei edes nähnyt mallia muista lapsista. Ja hoitaja tuli selittämään eilen kuinka lapseni oli vastustellut ja häntä oli pitänyt lohduttaa kauan askartelun jälkeen. Tosi fiksua, nyt mahtaa jäädä kengät keväälläkin ostamatta, kiitos päiväkodin. ap
Se lapsi ei edes muista sitä huomenna, ellet itse hössötä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap sun lapsi on saanut ennenkin hepulin kenkäkaupassa niin miten päiväkoti on syyllinen seuraavaan? Ota kotona jalasta pahvikuva niin ei tartte kaupassa tapella asiasta. Lapsi ei opi sitä että ei ole pelättävää noissa asioissa jos ei niihin totuta vaan välttää.
että kaikkien pitää tehdä kaikkea" yhteisen" hengen tms takia. Täyttä puppua. Ja kyllä ne 2 vuotiaatkin muistaa asioita siitä iästä aikuisena. Miksi nyt yleensäkään pitää maalata jalkoja? Ihme kun ei saa kyseenalaistaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä väsyttää nää purkaukset, jotka mun mielestä on täysin aiheettomia. Luuletko tosiaan, että päiväkotipäivät ovat aina yksinomaan ruusuilla tanssimista? Ettei koskaan lapselle tule pettymyksiä eikä pelota mikään? Tietyssä määrin pelko ja epävarmuus ja sen käsittely kuuluu elämään eikä niitä tilanteita voi välttää eikä pidäkään täysin välttää, jos kyse ei ole haitallisesta asiasta. Ehkä olisi parempi hoitaa lapsesi kotona kouluikään asti, niin elämän voisi pohjustaa ja pehmustaa haluamallaan tavalla?!
Vierailija:
" Asiakaslähtöisyys" ? Voi jumalauta. Ja jos lapsi ei halua syödä päivähoidon ruokaa tai mennä lepohetkellä lepohuoneeseen, ei sitäkään tarvitse tehdä?!
Päivähoidossa toimitaan yhteisten sääntöjen mukaan, ja tehdään niitä yhteisiä asioita. Toki jokaisen lapsen erityislaatu täytyy ottaa huomioon, ja jos on jotain oikeasti poikkeavaa, on VANHEMMAN tehtävä etukäteen neuvotella tästä hoitohenkilökunnan kanssa...Siitä, miten tähän asiaan liittyvissä tilanteissa toimitaan, ja esim. mistä toiminnasta lapsi voi perustellusti saada vapautuksen.
Me olemme sopineet pieniruokaisten lastemme kohdalla, ettei heidän tarvitse syödä ruokaa, ellei heillä ole nälkä. Mitään korvaavaa ei tarvi myöskään antaa (esim. leipää " kun ei se niko-petteri ny syöny oikeeta ruokaa" ). Kyllä lapsi pärjää seuraavalle ruoalle ihan hyvin. Asiasta ei tarvitse tehdä numeroa, ei muut lapset sitä edes huomaa silloin.
Lepohetkelle on tietenkin mentävä. Mutta nukkua ei ole pakko. Lasten on kuitenkin ymmärrettävä, miten lepohetkellä toimitaan (ei häiritä muita).
AP:n tilanteeseen. Harmittavaa lapselle. Mutta uskoisin, ettteivät täditkään tajunneet etukäteen, miten lapsi pelkää. Monesti lapset vastutelevat, kun eivät ole varmoja tilanteesta. Eikä siitä sitten jää mitään traumaa kuitenkaan. Meidänkin arka lapsi varmasti olisi moisessa tilanteessa ollut vastahankaan. En silti usko, että " pysyvää" haittaa olisi jäänyt.
Me olemme kkyllä keskustelleet monestikin esikoisen ujoudesta ja arkuudesta päiväkodilla. ihan siitä lähtien kun hän aloitti hoidon. Meillä on sovittukin, että lapsi saaa olla ujo ja arka. Häntä ei pakoteta mihinkään. Otetaan kyllä mukaan toimintaan, mutta saa seurailla vähän sivustakin. Ja syliä on ollut tarjolla aina, jos pelottaa.
Nyt hän on eskari-ikäinen, ja on kovin paljon reippaamman oloinen kuin kaksivuotiaan päiväkotiin mennessäään. Olemme onnistuneet tukemaan häntä kasvussaan isommaksi. Emme ole vaatineet liian " reipasta" käyttäytymistä (tyyliin:" Kato ny ku muutkin, mikset sinä niko-petteri!" ).
Katson osittain tämän johtuvan siiät, että olen jaksanut toistaa toistamisenkin jälkeen asiaa. Yhdellä sanomisella en oletakaan, että asia jäisi mieleen. Hoitajilla on niin paljon lapsia hoidossa, ettei kaikkien lasten asiat millään voi kerralla kaikkien hoitajien mieliin painua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona siihen että hänen mielipidettään (jos 2-vuotiaalla sellainen on) kunnioitetaan tiettyyn rajaan asti. Ap antaa kyllä pakolla lapselle tarvittavat lääkkeet, pakottaa nukkumaan ajoissa ja pukemaan tarpeeksi vaatteita. Mutta meillä ei ole pakko syödä jos ei halua, eikä lasta muutenkaan pakoteta jos kyse ei ole lapsen turvallisuudesta tai terveydestä. Haluan että lapsestani kasvaa oman mielipiteensä ilmaiseva aikuinen eikä mikään joo-joo-mies. Se jalkojen maalaaminen oli kyllä mielestäni ihan vaan päiväkodin tätien turhamaisuutta ja omaa ammattitaitoa pönkittävää. En ymmärrä edelleenkään pakotusta, koska muuten päiväkoti on ollut oikein ymmärtäväinen ja kunnioittanut lapseni tahtoa ja tempperamenttia.
Me ei oikeesti tehdä tolla tiedolla mitään, se on tärkeetä ainoastaan sinulle!
Mä en ymmärrä miksi urpo jengi ihmettelee elämää täällä, eikä aukase sitä suutaan siellä missä pitäis? Et kai sä nyt oikeesti mitään taustatukea asiallesi kaipaa.
..