Lasten harrastaminen

Meillä ainakin sen vuoksi että pienellä paikkakunnalla koulusta ei löytynyt kaveria ja harrastusryhmässä on samanhenkisiä lapsia. Kokeiltu on maksullisia ja ilmaisia juttuja, kunnes iän myötä alakoulussa löytyi se intohimo.

Kuljetetaan (ainakin kotiinpäin illalla) kun matkaa lähikaupunkiin on 20km.

Jos harrastaminen tehdään lapsen ehdoilla ja lapsi nauttii lajistaan, niin en näe harrastamisessa mitään pahaa. Yhden kaverin lapset harrastavat aktiivisesti ja heistä kyllä näkee, että he ovat tottuneet toimimaan ryhmässä. Kyllä harrastamisessa on ainakin se hyvä puoli, että sosiaaliset taidot ja itsetunto vahvistuvat. 

Olen itse saman aikakauden lapsi, ekalle menin -82. Harvinaisempaa oli tosiaan harrastaminen, mutta kyllä silloinkin oli lapsia, jotka harrastivat urheilua, kävivät partiossa, lauloivat kuorossa jne. Eli maksullisia ja järjestettyjä harrastuksia oli silloinkin. Se ei kuitenkaan ollut ihan samanlaista, en muista omien vanhempieni kertaakaan olleen katsomassa vaikkapa omaa pesispeliäni. Jossain naisvoimisteluseuran näytöksessä saattoivat käydä - tai sitten eivät. Eikä puhettakaan, että olisi ollut kamalasti mitään talkoita tai mokkapalanmyyntivelvollisuuksia.

Nyt taas oman lapsen kentän harrastaessa laidalla on tullut seisoskeltua / istuskeltua monta vuotta. Tai jos ei kentän laidalla, niin kanttiinin pöydän takana sitten.

Jos kovin pienenä lapsi laitetaan kovin paljon aikaa vaativaan harrastukseen, niin eiköhän siinä ole kysymys pikemminkin vanhemman kuin lapsen itsensä tahdosta.

Meillä lapset harrastavat klassista musiikkia. Se on koko suvun juttu, enkä sitä kiellä. Kaikki lähtee tietenkin lapsesta itsestään, mutta onhan se selvä, että voimme tukea häntä musiikissa vaikka ammattilaisuuteen saakka, kun taas vaikka autourheilussa tai ratsastuksessa emme voi. Jossakin toisessa perheessä menee päinvastoin.

Tässä on varmaan ollut paikkakuntakohtaisia eroja. Olen mennyt ekalle luokalle 70-luvun puolessa välissä ja melkein kaikilla luokkakavereilla oli harrastuksia: Joku soitin musiikkiopistossa, tanssikoulu, yleisurheilu, pesäpallo, SPR, partio jne.

Asiaan saattoi toki vaikuttaa sekin, että kävin musiikkiluokalla, jossa varsinkin musiikkiharrastukset olivat varmasti tavallista yleisempiä.

Nykyään vaikuttaa sekin, että harrastusmahdollisuuksia on tuntuu olevan paljon enemmän. Mun lapsuudessani pienemmällä paikkakunnalla se oli tyyliin pianonsoitto, hiihto, juoksu, pituushyppy, partio tai kansantanhut, kun nyt on vaikka mitä monipuolisempia mahdollisuuksia. Toisaalta kun kaikki muutkin käyvät harrastuksissa, ei niitä läheiselle kentälle kokoontuvia lapsiporukoita enää synny, kun ne lapset ovat siellä harrastuksissa.

Kolmannekseen 70-luvulla rakennettiin paljon lähiöitä, jonne muutti paljon lapsiperheitä kerralla, joten niitä kavereita löytyi lähistöltä. Nyt taas lapsiperheet varmaan jakautuvat tasaisemmin eri ikäisille asuinalueille, joten siellä naapurustossa ei välttämättä ole montaa saman ikäistä lasta. Me ollaan asuttu parissakin isossa kerrostalossa, joissa on asunut 0-3 muuta lasta meidän lisäksi. Vaikea mennä lasten naapurien kanssa pihaan tai kentälle, kun niitä lapsia ei siinä naapurustossa pahemmin ole. Jokunen vuosikymmen sitten niissä asui kymmeniä lapsia joka talossa.

Oli meillä 80-luvulla pikkukylässä hiihto, yleisurheilu, kuoro, piano, viulu, poikkihuilu, kirjeenvaihto ulkomaille, lukeminen, suunnistus ja partio ainakin vaihtoehtoina. Nykypäivään ero on siinä, että kaikkien pitäisi saada harrastaa kalleimpia lajeja kuten lätkää ja ratsastusta. On ikään kuin unohdettu, ettei harrastaminen välttämättä maksa juuri mitään.

Meillä oli koira ja se oli minun harrastukseni, vaikka ihan vain pidin siitä huolta eikä käyty agilityssä tai näyttelyissä. Lasketaanko tänä päivänä harrastukseksi?

Minä olen käynyt ala-astetta 1970-80-lukujen vaihteessa ja sisarukseni siitä vielä kymmenen vuotta myöhemmin. Ihan samoja harrastuksia minulla, sisaruksillani ja kavereillani oli, kuin nytkin monilla, ja kyllä meitä sinne autolla vanhemmat kuskasivat, kun julkista liikennettä ei juurikaan ollut. Ystäväpiirissäni harrastettiin musiikkia, balettia, voimistelua, ratsastusta, yleisurheilua, jalkapalloa, suunnistusta, kuvataidekerhoa ja partiota. Nämä tuli ekaksi mieleen.