Apua, minustako virikehoidossa olevan lapsen äiti.

Ole vapaa moisesta.

Älä vaan ihmeessä suostu, ettet saa " virikelapsiäidin" leimaa otsaasi, lapsen parhaasta viis! :-/ Ihan vakavissasiko edes harkitset, ettet kuuntelisi suositusta tai edes kokeilisi, olisiko siitä lapsellesi apua? Ja vielä kehdataan väittää, että isommatkin lapset pidetään kotona 24/7 epäitsekkäistä syistä...

Tuo on takuulla sellainen peruslätkäisy, jota suosittelevat kaikille. Kuten myös esim. puheterapeutit. Kannattaa sitten miettiä, onko se oikeasti omalle lapselle se oikea ratkaisu.

tai adhd:ta epäillä. Ihmeellinen psykologi!

Aika harva äiti vie yli 3-vuotiaita isosisaruksia osapäivähoitoon muusta syystä kuin juuri lapsen edun takia, ihan ilman erityisdiagnoosejakin. Ja hyvä niin. Virikkeitä voi tarjota kotonakin, mutta äiti ei voi muuttua ikätoveriksi eikä lapsiryhmäksi. Eikä sellaiseksi ammattilaiseksi, jolta erityistukea tarvitseva lapsi saisi tarvitsemaansa tukea.



Ihme asenne sinulla, ap. En tajua.

ap, tottakai laitat lapsesi sinne hoitoon!

AIVAN!!!! Esikoiseni täyttää 4v juuri ennen vauvan syntymää ja jä vauvaloman jälkeen osa-aikaiseksi päiväkotiin ja ihan puhtaasti VIRIKELAPSEKSI!!! Enkä edes pode huonoa omaatuntoa siitä. Vaihtoehtona olisi ottaa hänet pis päiväkodista, missä ystävät ja tutut aikuiset ja missä viihtyy JA hankkia joku seurakunnan/puiston kerhopaikka tilalle. Jepjep... virikehoitoon vaan. Kyllä tuon ikäinen jo tarvitsee ja HALUAA sen lapsiryhmän ympärilleen muutaman kerran viikossa. Piste.

Vierailija:

Aika harva äiti vie yli 3-vuotiaita isosisaruksia osapäivähoitoon muusta syystä kuin juuri lapsen edun takia, ihan ilman erityisdiagnoosejakin. Ja hyvä niin. Virikkeitä voi tarjota kotonakin, mutta äiti ei voi muuttua ikätoveriksi eikä lapsiryhmäksi. Eikä sellaiseksi ammattilaiseksi, jolta erityistukea tarvitseva lapsi saisi tarvitsemaansa tukea.

Ihme asenne sinulla, ap. En tajua.

Kuskata säässä kuin säässä päiväkotiin ja taas muutaman tunnin takia. MUTTA teen sen lapsen takia koska lapsi tykkää kavereistaan siellä ja haluan pitää rutiinin yllä että joka päivä (ellei sairasta) sinne mennään.

Kymmenen vuoden päästä yllättäen virikehoitoa suositellaan vain muutamalla tapaukselle vuodessa.



En usko, että lapsesi tarvitsee sen enempää hoitoa. Psykologilla ilmeisesti on sellainen asenne, että eihän tuon ikäinen saa ja voi olla kotona.



Mieti itse, haluatko pitää lapsen kotona vai et. Minä ainakin olen nauttinut lasten kanssa olemisesta. Vanhin lapsi oli kotona kouluikään saakka ja hänen ikäeronsa pikkusiskon kanssa on neljä vuotta.

Lapsi on ollut pt:n seurannassa ja edistystä on kyllä tapahtunut sekä reippaudessa että puheenkehityksessä, joten nyt kovasti pohdin haemmeko syksylle tarhapaikkaa vai ei. Periaatteessa olen kotihoidon puolesta, mutta tiedän tuttavienkin kokemuksesta päivähoidosta olevan yleensä apua hitaaseen puheenkehitykseen. Tytön kerhokin on erinomainen, mutta se on vain kahdesti viikossa kolme tuntia. Käy myös satujumpassa kerran tai kaksi viikossa, mikä ei puheeseen auta, mutta arkuuteen on ehkä hiukan auttanut.

esikoinen tulisi hulluksi, jos ei saisi olla kolmea päivää viikosta hoidossa. On siis ollut jo ennen vauvaa, ksoka minä olin töissä. Hoidossa on hyviä kavereita, pääsee pihalle riehumaan ihan vapaasti jne. Kotona ollessa joutuisi kökkimään enemmän sisällä, koska vauvamme imee todella usein. Minä en myöskään ehtisi askarrella tai lukea juuri silloin kun esikoinen sattuu tahtomaan. Hän kyllä on aina ollut taitava leikkimään yksinkin, mutta yleensä aina silloin, kun mulla on ruuanlaitto tai muu pakkorako, se tuo kirjaa nokan eteen, ja kun taas ehdotan, että luetaan nyt, se ei sovi, koska on autoleikki kesken.

Ja kun saa olla 3pv viikosta tarhassa, nauttii sitten autaasta laiskottelusta ja rauhallisista omista leikeistä himassa 4 päivää.

lasten sairauksista yms. Suosittelisin päiväkotia eikä tarvi yhtään potea huonoa oloa.

ja virikehoidon ansiosta meillä menee kokoajan parempaan päin. Ehkä ei koskaan diagnoosia tarvitakaan. :)

Pitkällisten keskustelujen (perheneuvola, kelto, päivähoito) päätimme olla hakematta hoitoon. Alueen ryhmät on niin tupaten täynnä (olisimme päässeet kyllä ylipaikalle) ettei hoidosta olisi ollut sellaista hyötyä mitä psykologi ajatteli.



Nyt lasta tuetaan erilaisin keinon ja meillä on ollut mukava ja rauhallinen syksy. Ollaan tosi tyytyväisiä siihen, ettei sokeasti vaan uskottu psykologia!

3,5-vuotiaalla ei ole mikään sairaus. Adhd:takaan kun ei edes voi epäillä tuonikäisellä.

Huh huh! Aattelisit lapses parasta!