Lue keskustelun säännöt.
Vanhan ajan joulut <3
01.07.2019 |
Olisi ihana kuulla millaisia joulut olivat ennen vanhaan, siis vaikka joskus 20-70-luvulla.
Mitä oli pöydässä ja millaisia herkkuja syötiin ja tehtiin? Entä millaisia koristeita ja perinteitä oli? Tai mikä on paras joulumuistosi jos itse olet viettänyt "entisajan" joulua?
Tiedän että joillakin joulut olivat tuolloin kurjia ja ankeita, mutta jos olisi jotain mukavia muistoja jäänyt, niin olisi kiva kuulla.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaja nro 1 kuvasikin jo aika hyvin asian. Olen syntynyt 1961 ja lapsuuteni jouluihin liittyi ennenkaikkea perinteet. Vanhempani ovat jo yhdeksänkymppisiä, mutta heillä on edelleen joulukuusessa osa samoja joulukoristeita kuin mitä oli mun lapsuudessanikin. Joulu ei ollut näyttämisen paikka eikä muodikas juhla joka vuosi vaihtuvine väreineen ja teemoineen vaan samanlainen kuin aina ennenkin. Tietenkin valikoimat elintarvikkeiden suhteen paranivat ja jossain vaiheessa todettiin, että kukaan meistä ei oikeasti ollut koskaan tykännyt lipeäkalasta. Sen jälkeen ei joulupöydässä ollut enää lipeäkalaa. Kinkku, laatikot, rosolli ja luumukiisseli, siinäpä ne joulupöydän antimet.
Lahjat olivat tosiaan yleensä jotain hyödyllistä. Luistimet, sukset, villasukat, pyjama, kylpypyyhe tms. Tai sitten jotain aktiviteettia kuten pulkka tai potkukelkka. Jotain pientä hyvää kans, karkkia tai suklaata. Ja joku lelu tai just noi tussit yms piirustustarviketta ja 70-luvulla teinille jotain tuoksuvia kylpytuotteita.
Kiva aihe!
Kuuluiko - tai kuuluuko - kenenkään muun jouluruokaperinteisiin alkuruokana mädit, smetana ja sipuli? Meillä kuului! Olen syntynyt vuonna 1964 ja tietääkseni nämä olivat joulupöydässä jo oman äitini lapsuudessa.
Kerran sain osakseni suorastaan paheksuntaa kun tämän kerroin. Perheemme kuulemma oli jotenkin ihan ökyä! No ei ollut, vaikka emme ihan köyhiäkään olleet. Mädit nyt vain kuuluivat asiaan. Olen sittemmin ollut hiljaa meidän mätimässäilystä. Ei se nyt sentään mitään kaviaaria ole.
Kaikkein ihanin joulukuusi oli aina mielestäni isoäidillä. Siinä oli peltisiä nipistimillä kiinnitettäviä pikkulintuja ja kiiltäviä, päistään hapsuisia karamelleja joissa oli enkelikiiltokuva. Voih, isoäiti on jo edesmennyt, enkä tiedä ihanille peltilinnuille sittemmin tapahtui.
Meidän perhe ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta jouluevankeliumin lukeminen ääneen jouluaattona kun ilta alkoi hämärtää, oli perinne. Sen luki isä ja me lapset kuuntelimme silmät pyöreinä. Se kuulosti niin ihanalta ja jouluiselta. Tämä 70-luvulla.
Sittemmin raamattu on kieleltään uudistettu enkä voisi kuvitella samanlaista juhlavuutta nykytekstiin. Kyllä sen pitää mennä juuri niin, että "Ja tapahtui niinä päivinä, että kaikki kansa oli verolle pantava." (Toivottavasti muistin oikein.)
Ruuista en oikein muista 70-luvulta, kun olin vielä niin pieni. Mutta satsumia muistan saaneeni kauniissa joulukuvioisessa paperipussissa joululahjaksi 80-luvulla. Se oli joulu jolloin perheen rahat olivat vähissä ja lahjaksi oli keksitty kaikkea tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kun koulusta sai ne paperipussit joissa oli hedelmiä ja Koulun Joulujuhla joissa oli näytelmä. Oli se juhlavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiva aihe!
Kuuluiko - tai kuuluuko - kenenkään muun jouluruokaperinteisiin alkuruokana mädit, smetana ja sipuli? Meillä kuului! Olen syntynyt vuonna 1964 ja tietääkseni nämä olivat joulupöydässä jo oman äitini lapsuudessa.
Kerran sain osakseni suorastaan paheksuntaa kun tämän kerroin. Perheemme kuulemma oli jotenkin ihan ökyä! No ei ollut, vaikka emme ihan köyhiäkään olleet. Mädit nyt vain kuuluivat asiaan. Olen sittemmin ollut hiljaa meidän mätimässäilystä. Ei se nyt sentään mitään kaviaaria ole.
Kaikkein ihanin joulukuusi oli aina mielestäni isoäidillä. Siinä oli peltisiä nipistimillä kiinnitettäviä pikkulintuja ja kiiltäviä, päistään hapsuisia karamelleja joissa oli enkelikiiltokuva. Voih, isoäiti on jo edesmennyt, enkä tiedä ihanille peltilinnuille sittemmin tapahtui.
Meilla kuului kanssa! Oli seka muikun- etta lohenmatia yleensa. Niitten seuraksi sitten suolakalaa ja sillia useampaa sorttia. Ja mina syntynyt -75.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta jouluevankeliumin lukeminen ääneen jouluaattona kun ilta alkoi hämärtää, oli perinne. Sen luki isä ja me lapset kuuntelimme silmät pyöreinä. Se kuulosti niin ihanalta ja jouluiselta. Tämä 70-luvulla.
Sittemmin raamattu on kieleltään uudistettu enkä voisi kuvitella samanlaista juhlavuutta nykytekstiin. Kyllä sen pitää mennä juuri niin, että "Ja tapahtui niinä päivinä, että kaikki kansa oli verolle pantava." (Toivottavasti muistin oikein.)
Ruuista en oikein muista 70-luvulta, kun olin vielä niin pieni. Mutta satsumia muistan saaneeni kauniissa joulukuvioisessa paperipussissa joululahjaksi 80-luvulla. Se oli joulu jolloin perheen rahat olivat vähissä ja lahjaksi oli keksitty kaikkea tuollaista.
Vähän ohis (koska oon liian nuori kyselyn kohderyhmään), mut meillä on edelleen tuo jouluevankeliumiperinne puolisoni (muuten ei kovin uskonnollisen) suvun puolelta, ja samaa mieltä kielestä. Puoliso lukee isovanhempiensa vihkiraamatusta, siinä on oikea tunnelma.
Mielenkiintoinen aihe. Kertokaa lisää 😙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Kertokaa lisää 😙
Nosta vaikka marraskuussa sitten...
No 1960- ja 70-luvulla ne oli jotenkin pienempiä ja köyhempiä. Silti tietysti ainakin minulle "kivampia", että kun itse olin pieni, oli joulu tietysti vastaavasti suuri.
Vähemmän oli hössötystä. Lahjoja ei tarvinnut toivoa eikä meillä edes kirjoiteltu toivelistoja joulupukille. Tiedettiin, että turhiin toiveisiin ei ole varaa. Lahjaksi tuli yleensä sellaista mitä tarvittiin, kuten sukkia, paitoja, sukset (tarvittiin koulunkäyntiin), luistimet (tarvittiin koulussa), pyyhkeitä, pesuaineita, sukat. Toki oli joukossa ehkä myös joku "turhuus", kuten halpa sormus, uudet värikynät, kaunis rasia. Paras lahja ikinä oli kun kuusivuotiaana sain väritys- ja tehtäväkirjan ja tussit. Ja aivan pienenä olen saanut isäntekemän nukensängyn, kaupasta ostetun nuken ja äidin sille tekemän vaatevaraston - tuo on varmaan ollut mieluinen lahja, mutta sitä joulua en ollenkaan muista.
Koristelutkaan eivät olleet ylenpalttiset. Kuusi haettiin isän kanssa metsästä. Harvoin se oli erityisen onnistunut, alueella kun ei ollut ojanpientareiden kitukasvuisia mutta tuuheita joulukuusiksi sopivia, vaan metsästä haettiin semmoinen nopeasti kasvanut, usein harvaoksainen ja toispuoleinen kuusi. Vuodesta toiseen siihen ripustettiin samat koristeet ja kynttilät.
Sukuakin joskus jouluna oli käymässä. Meistä lapsista se oli ihanaa, mutta jälkeen päin olen kuullut, että äidistä se ei aina ollut ihanaa, vaan lähinnä stressaavaa.
Yksi ihania joulumuistoja oli myös se, kun olin lainannut kirjastosta läjän kirjoja, jotain Montgomerya ja Alcottia ja Andersenin sadut. Meille oli ostettu laatikollinen mandariineja ja korillinen jaffaa. Suklaatakin oli. Luin pyhät kirjoja läjäpäin, söin mandariineja ja suklaata. Oli rauhallista.
En tykännyt telkkarin katselusta pienenä, luin mieluummin. Ja taidan olla samanlainen edelleen.