Keneltä/mistä voisin kysyä neuvoja arjen sosiaalisiin tilanteisiin?

Tarvitsisin siis joko neuvoja tai sitten ihan jonkun korjan, joka tarjoaisi toimivia neuvoja arjen tilanteisiin ja siihen, miten voisi saada kavereita ja puolisonkin.

Aloita opettelemalla tuntemaan itsesi paremmin. Onko sinun hankala tunnistaa omia tunteitasi ja erotella tunteet ajatuksista? Kun on hyvä itsetuntemus on helpompi oppia samaistumaan toisten ihmisten tunteisiin ja ajatuksiin. Pitää silti ymmärtää ja muistaa että jokaisella on omat tunteet, ajatukset ja kokemusmaailma. Lopultakaan ei voi varmuudella tietää mitä toinen missäkin tilanteessa kokee. Toisen antamia sanattomia vihjeitä (ilmeitä, asentoja, katseita jne) voi kuitenkin oppia aika hyvin tulkitsemaan. Sosiaalista taidoista löytyy paljon tietoa netistä, ja on myös kirjoja aiheesta. Aihe on kuitenkin vaikea, koska jokainen on omanlaisensa eikä siis arjen tilanteisiin löydy mitään aina pätevää ohjekirjaa. Sosiaaliset tilanteet itsessään opettavat. On olemassa myös erilaisia ryhmiä joissa opetellaan tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Valitettavasti en oikein tiedä miten tällaisiin ryhmiin voi hakeutua jos ei ole kontaktia lasten/ nuorisopsykiatrialle. Joissain kouluissa järjestetään myös jonkinlaisia ”kaveritaito ryhmiä”. Oletan kirjoituksestasi päätellen että olet vielä nuori ja ehkä käyt koulua? Siinä tapauksessa voisit syksyllä kysellä vinkkejä koulukuraattorilta tai terveydenhoitajalta.

Vierailija kirjoitti:

Aloita opettelemalla tuntemaan itsesi paremmin. Onko sinun hankala tunnistaa omia tunteitasi ja erotella tunteet ajatuksista? Kun on hyvä itsetuntemus on helpompi oppia samaistumaan toisten ihmisten tunteisiin ja ajatuksiin. Pitää silti ymmärtää ja muistaa että jokaisella on omat tunteet, ajatukset ja kokemusmaailma. Lopultakaan ei voi varmuudella tietää mitä toinen missäkin tilanteessa kokee. Toisen antamia sanattomia vihjeitä (ilmeitä, asentoja, katseita jne) voi kuitenkin oppia aika hyvin tulkitsemaan. Sosiaalista taidoista löytyy paljon tietoa netistä, ja on myös kirjoja aiheesta. Aihe on kuitenkin vaikea, koska jokainen on omanlaisensa eikä siis arjen tilanteisiin löydy mitään aina pätevää ohjekirjaa. Sosiaaliset tilanteet itsessään opettavat. On olemassa myös erilaisia ryhmiä joissa opetellaan tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Valitettavasti en oikein tiedä miten tällaisiin ryhmiin voi hakeutua jos ei ole kontaktia lasten/ nuorisopsykiatrialle. Joissain kouluissa järjestetään myös jonkinlaisia ”kaveritaito ryhmiä”. Oletan kirjoituksestasi päätellen että olet vielä nuori ja ehkä käyt koulua? Siinä tapauksessa voisit syksyllä kysellä vinkkejä koulukuraattorilta tai terveydenhoitajalta.

Kiitoksia tästä vastauksesta. Olen itse asiassa yli 30-vuotias, työssäkäyvä ja akateemisesti koulutettu nainen. *nolostunut* Ehkä isoin ongelmani on siinä, että laitan paljon painoarvoa sille, miten ihmiset suhtautuvat. Ja syy siihen on se yksinäisyyteni. Jos mulla olisi kavereita tai jopa kumppani, itsetuntoni olisi parempi sosiaalisten tilanteiden osalta, eikä tarvitsisi ahdistua niistä epäonnistumisista sosiaalisissa tilanteissa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita opettelemalla tuntemaan itsesi paremmin. Onko sinun hankala tunnistaa omia tunteitasi ja erotella tunteet ajatuksista? Kun on hyvä itsetuntemus on helpompi oppia samaistumaan toisten ihmisten tunteisiin ja ajatuksiin. Pitää silti ymmärtää ja muistaa että jokaisella on omat tunteet, ajatukset ja kokemusmaailma. Lopultakaan ei voi varmuudella tietää mitä toinen missäkin tilanteessa kokee. Toisen antamia sanattomia vihjeitä (ilmeitä, asentoja, katseita jne) voi kuitenkin oppia aika hyvin tulkitsemaan. Sosiaalista taidoista löytyy paljon tietoa netistä, ja on myös kirjoja aiheesta. Aihe on kuitenkin vaikea, koska jokainen on omanlaisensa eikä siis arjen tilanteisiin löydy mitään aina pätevää ohjekirjaa. Sosiaaliset tilanteet itsessään opettavat. On olemassa myös erilaisia ryhmiä joissa opetellaan tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Valitettavasti en oikein tiedä miten tällaisiin ryhmiin voi hakeutua jos ei ole kontaktia lasten/ nuorisopsykiatrialle. Joissain kouluissa järjestetään myös jonkinlaisia ”kaveritaito ryhmiä”. Oletan kirjoituksestasi päätellen että olet vielä nuori ja ehkä käyt koulua? Siinä tapauksessa voisit syksyllä kysellä vinkkejä koulukuraattorilta tai terveydenhoitajalta.

Kiitoksia tästä vastauksesta. Olen itse asiassa yli 30-vuotias, työssäkäyvä ja akateemisesti koulutettu nainen. *nolostunut* Ehkä isoin ongelmani on siinä, että laitan paljon painoarvoa sille, miten ihmiset suhtautuvat. Ja syy siihen on se yksinäisyyteni. Jos mulla olisi kavereita tai jopa kumppani, itsetuntoni olisi parempi sosiaalisten tilanteiden osalta, eikä tarvitsisi ahdistua niistä epäonnistumisista sosiaalisissa tilanteissa.

T. Ap

Ok, hämäännyin kuvittelemaan sinut nuoremmaksi kun mainitsit vanhempasi. Mutta joo, luultavasti sulla voi ihan hyvät sosiaaliset taidot vaikka ollakin. Vai tuleeko tunne että muut eivät ymmärrä sinua/ sinä heitä? Sattuu väärinymmärryksiä ja virhetulkintoja? Vai olisiko ehkä kuitenkin kyse ennemminkin sosiaalisesta epävarmuudesta kuin varsinaisesta taitojen puutteesta? Ehkä tarkkailet muiden reaktioita liikaakin, ja sitten ylitulkitset niitä? Silloin käy helposti niin että jäät liikaa miettimään jokaista sanaasi ja elettäsi, annat vaikutelman että olet estynyt ja vetäytyvä. Muut voivat kokea tämän helposti epämukavana eivätkä oikein tiedä miten suhtautua jos ”eivät saa sinusta mitään irti”. Tällöin on tietenkin vaikea tutustua lähemmin. Jos kyse onkin tällaisesta, tarvitset vaan lisää rohkeutta ja rentoutta. Voisiko vaikka jokin uusi harrastus auttaa? Samat mielenkiinnon kohteet yhdistävät helposti ihmisiä. On helpompi keskustella asiasta joka oikeasti kiinnostaa molempia osapuolia. Kun sellaisen asian parissa tulee tutuksi, on helpompi rentoutua. Sen myötä muutakin juttua alkaa löytyä kuin itsestään.