Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä masiksesta eroon pääsyyn rankan pettymyksen jälkeen
29.06.2019 |
Meillä on eräs elämänalue joka on rankasti retuperällä ja joka aiheuttaa valtavasti ahdistusta, ja pitkästä aikaa aktivoiduin että tekisin jotain asialle. Mies junttasi ideat taas maan rakoon. Masennuin tuosta niin että itseänikin pelottaa. En halua olla tällainen. Haluan nauttia kesästä. Hoen itselleni että olen terve ja lapset on terveitä, minkä pitäisi jo itsessään riittää siihen että elämä maistuu. Kun ero ja terapia ei ole vaihtoehdot, miten saan itseni tästä ylös. Missään ei ole mitään mieltä, mikään ei kiinnosta. Olen niin väsynyt elämään tämän ongelman kanssa ja siihen ettei mies kannusta muutokseen vaan sabotoi kaikin keinoin. Rahasta se ei ole kiinni.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö asiallista kommentointia ihmisiltä jotka joutuu elämään jonkun elämää pilaavan asian kanssa jota ei pysty muuttamaan? Miten jaksatte jatkuvaa kuormitusta? Varsinkin jos perheessä ei vedetä yhtä köyttä ongelman suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä se elämänalue tai asia on?
Meidän koti on kamalalla tolalla. Ei siis puhuta normaalista asumisesta. Häpeä on jatkuvaa. Rahaa olisi mutta mies torpedoi kaikki ideat. Vaikka nimenomaan sanoin että minä ja lapset tehdään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö asiallista kommentointia ihmisiltä jotka joutuu elämään jonkun elämää pilaavan asian kanssa jota ei pysty muuttamaan? Miten jaksatte jatkuvaa kuormitusta? Varsinkin jos perheessä ei vedetä yhtä köyttä ongelman suhteen?
Selvästi se ongelmasi ei ole tuolla miehityksellä hoidettavissa, joten jätä se sika ja sisusta oma kotisi oman mielesi mukaan.
Koska siitähän nyt kyse on, teillä ei joko koti tai KOTI ole kunnossa. Ja kumpaankin auttaa ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se elämänalue tai asia on?
Meidän koti on kamalalla tolalla. Ei siis puhuta normaalista asumisesta. Häpeä on jatkuvaa. Rahaa olisi mutta mies torpedoi kaikki ideat. Vaikka nimenomaan sanoin että minä ja lapset tehdään. Ap
Haet vuokrakämppää ja eroa. Soitat sossuun ja pyydät ne katsomaan, otat kuvia. Ei lapsia ja sinua voi sikolätissä pitää vain siksi että miehesi ego ei kestä remontti- ja siivoustyön teettämistä.
On noita nähty, ette ole ainoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset kerro ap mikä se ongelma kodissa on?
No mulla on sellainen ”elämää pilaava asia, jota ei pysty muuttamaan”, että lapseni on sairas ja tulee olemaan loppuelämänsä. Se aiheuttaa sen, etä suuri osa ”normaaleista” tavoitteidta ja odotuksista on saavuttamattomissa. Meillä on kyllä koko perhe ihan soutamassa samaa venettä ja yhtä köyttä vetämässä, mutta tosiasia on silti, että ei tämä tästä miksikään tule muuttumaan.
Minä selviän, koska vaihtoehdot olisivat vielä huonompia. Tarkoitan, että mihin se lapsi joutuisi, jos minä en selviäisi? Lisäksi yritän ottaa ilon irti kaikesta, mistä voin. Hän ei koskaan mene töihin, eikä saa uraa, mutta minulla on varaa elättää hänet. Hän ei ehkä mene naimisiin eikä saa lapsia, mutta on kumminkin suurimman osan ajasta ihan onnellinen. Hön ei ole rikollinen, hän asuu itsenäisesti ja pitää huolta itsestään.
Mutta myönnän, että tämä olisi paljon hankalampaa, jos perhe ei vetäisi yhtä köyttä. Ymmärrän hyvin, miksi sellaisissa tilanteissa tulee ero. Jos tilanteesi on todellinen, mietinkin, miksi se ei sinullle ole vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset hoida itse miksi kuuntelet miestä, siis jos on ongelma joka pitää hoitaa. Ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö asiallista kommentointia ihmisiltä jotka joutuu elämään jonkun elämää pilaavan asian kanssa jota ei pysty muuttamaan? Miten jaksatte jatkuvaa kuormitusta? Varsinkin jos perheessä ei vedetä yhtä köyttä ongelman suhteen?
Jaa-a, olen 3 vuotta maannut kotona, koska en saanut keneltäkään apua. Vuoden olen ollut hengissä kumppanini ansiosta. En pääse traumasta eroon ellen saa tekijää edesvastuuseen, mutta poliisillemenoosa taitaa olla tässä kohtaa aika raja...
Vaikeata on. Jos jollain olisi vinkkejä tähä, lukisin mielelläni tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukollasi on miestyyppinen mun-täytyy-itte-hoitaa-tää-hulluus. Haluaa tehdä muttei osaa eikä viitsi, joten kaikki kärsivät.
Tuo ei ole rakkautta vaan läheisiin kohdistuvaa pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Mikset kerro ap mikä se ongelma kodissa on?
Ei tämä ole sikolätti joten ei tässä sossua tarvita. Mutta kaikki repsottaa ja pinnat ovat ovat joko kammottavan rumat tai ihan rikki ja kuluneet niin että siistinäkin pitämällä näyttää kaikki siltä kuin olisi tosi likaista. En mä tiedä ketään jonka koti näyttää tältä ja voin kuvitella että lapsia hävettää vaikka virtahevosta ei juuri puhuta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset hoida itse miksi kuuntelet miestä, siis jos on ongelma joka pitää hoitaa. Ei ymmärrä.
Koska on vaikea ruveta remontoimaan kotia jonka asukas suhtautuu asiaan vihamielisesti. Jo remppaaminen itsessään on raskasta. Se ylittää mun voimat silloin kun on asian kanssa ihan yksin. Ei ole varaa teettää. Ap
Vierailija kirjoitti:
No mulla on sellainen ”elämää pilaava asia, jota ei pysty muuttamaan”, että lapseni on sairas ja tulee olemaan loppuelämänsä. Se aiheuttaa sen, etä suuri osa ”normaaleista” tavoitteidta ja odotuksista on saavuttamattomissa. Meillä on kyllä koko perhe ihan soutamassa samaa venettä ja yhtä köyttä vetämässä, mutta tosiasia on silti, että ei tämä tästä miksikään tule muuttumaan.
Minä selviän, koska vaihtoehdot olisivat vielä huonompia. Tarkoitan, että mihin se lapsi joutuisi, jos minä en selviäisi? Lisäksi yritän ottaa ilon irti kaikesta, mistä voin. Hän ei koskaan mene töihin, eikä saa uraa, mutta minulla on varaa elättää hänet. Hän ei ehkä mene naimisiin eikä saa lapsia, mutta on kumminkin suurimman osan ajasta ihan onnellinen. Hön ei ole rikollinen, hän asuu itsenäisesti ja pitää huolta itsestään.
Mutta myönnän, että tämä olisi paljon hankalampaa, jos perhe ei vetäisi yhtä köyttä. Ymmärrän hyvin, miksi sellaisissa tilanteissa tulee ero. Jos tilanteesi on todellinen, mietinkin, miksi se ei sinullle ole vaihtoehto?
Tsemppiä teille. Mun ongelmat ei ole tuohon verrattuna mitään ja siksi niin ketuttaakin tämä oma tilani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö asiallista kommentointia ihmisiltä jotka joutuu elämään jonkun elämää pilaavan asian kanssa jota ei pysty muuttamaan? Miten jaksatte jatkuvaa kuormitusta? Varsinkin jos perheessä ei vedetä yhtä köyttä ongelman suhteen?
Jaa-a, olen 3 vuotta maannut kotona, koska en saanut keneltäkään apua. Vuoden olen ollut hengissä kumppanini ansiosta. En pääse traumasta eroon ellen saa tekijää edesvastuuseen, mutta poliisillemenoosa taitaa olla tässä kohtaa aika raja...
Vaikeata on. Jos jollain olisi vinkkejä tähä, lukisin mielelläni tätä ketjua.
Ok, nyt tulee alapeukkua mutta sanon silti koska ulkopuolisesta se näyttää siltä että ryvet uhrimentaliteetissa. Sinä siis annat tuon trauman aiheuttaneen ihmisen pilata koko loppuelämäsi!? Et ole vastuussa siitä, että sinua on kohdeltu julmasti (mikä ikinä se trauman aiheuttaja sitten onkaan) mutta olet vastuussa omasta reaktiostasi ja elämästäsi sen jälkeen.
Voit joko antaa elämäsi valua hukkaan surkutellen asiaa, tai voit ottaa itse vastuun siitä, että tyypin tekemä vääryys ei pilaa loppuelämääsi. Sinulla on oikeus voida hyvin ja nauttia elämästäsi pikkuhiljaa taas. Älä anna jonkun julman idiootin pilata koko loppuelämääsi! Sinun pitää antaa itsellesi sitä rakkautta ja apua, jota odotat saavasi muilta. Ihmiset on itsekkäitä, ei ne sua pysty auttamaan, sun on tehtävä se työ.
Enkä ole pullamössö vaan myös traumoja kokenut ja tehnyt sen työn itse niistä päästäkseni, muista ei ole ollut apua. Tajusin että mun on itse välitettävä itsestäni ja rakastettava itseäni tarpeeksi jotta pääsen eteenpäin. Elämä ei ehkä koskaan ole yhtä iloista ja huoletonta kuin muilla, mutta ei se silti ole huonoa elämää. Jokaisen on tehtävä parhaansa pelatakseen niillä korteilla jotka on saanut. Huonolla kädellä voi pelata ihan hyvin, jos pelaa oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö asiallista kommentointia ihmisiltä jotka joutuu elämään jonkun elämää pilaavan asian kanssa jota ei pysty muuttamaan? Miten jaksatte jatkuvaa kuormitusta? Varsinkin jos perheessä ei vedetä yhtä köyttä ongelman suhteen?
Jaa-a, olen 3 vuotta maannut kotona, koska en saanut keneltäkään apua. Vuoden olen ollut hengissä kumppanini ansiosta. En pääse traumasta eroon ellen saa tekijää edesvastuuseen, mutta poliisillemenoosa taitaa olla tässä kohtaa aika raja...
Vaikeata on. Jos jollain olisi vinkkejä tähä, lukisin mielelläni tätä ketjua.
Sua voisi auttaa terapia parhaiten? Ainakin kuulostaa siltä jos poliisi ei tee mitään ja tuo olisi selvä järkevä syy terapiaan. Toisin kuin hei, haluaisin terapiaa kun ukko ei halua remppaa enkä saa itse aikaseksi. Ap
Musta sun otsikko ei sovi tähän keskusteluun :D
Vierailija kirjoitti:
Musta sun otsikko ei sovi tähän keskusteluun :D
Joo, ehkä ei tullu esille kovin hyvin miten optimistinen olin kun mielessäni suunnittelin remppaa ja sit kun kerroin miehelle, välitön inkvisitio johon kaikki kaavailut kuoli. Olin siis pitkästä aikaa ruvennut haaveilemaan miten ihanaa olisi jos ei tarvitsisikaan hävetä kotiaan tällä lailla. Tätä on takuttu niin pitkään että se on ihan utopistinen ajatus josta haaveilemista jaksan enää harvoin yrittää. Niin harvoin että absurdia kyllä inkvisitio tulee mulle sitten joka jumalan kerta yllätyksenä vaikka ei pitäisi enää kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kuulostaa hullulta mutta näin se menee.
Kuulostaa siltä että sinulla ei ole omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sinulla ei ole omaa rahaa.
Mun rahoilla remppa nimenomaan tehtäisiin muttei ole rahaa teettää koska ei haluta vetää taloutta liian tiukalle. Meillä ei ole juurikaan ylimääräisiä säästöjä. Jotain rahoja on sijoitettu. Ap
Se lopullinen ratkaisu sitten, jos kerran ero tai terapia eivät ole vaihtoehtoja.