Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olevien salasuhde - toinen haaveili erosta ja suhteesta salarakkaaseen, toinen salarakas palasikin puolisonsa luokse
MT
26.06.2019 |
Onko enään mitään tehtävissä seuraavassa tilanteessa? Puoliso piti peliä toiseen seurustelevaan ihmiseen ja asian paljastuttua oli valmis kutakuinkin välittömästi lähtemään nykyisestä suhteesta. Tietenkin sanottiin, että uusi ihastus ei vaikuta asiaan millään tavalla ja juurisyy on läpeensä paska parisuhde. On kuulemma miettinyt pitkään jo eroa. Kas, siitä ei vain koskaan ole ollut aikaisemmin puhetta. Nyt oli yhtäkkiä valmis muuttamaan pois ja asioiden selvittelykään ei kiinnostanut pätkääkään, koska mitään toivoa vanhan parisuhteen jatkolle ei kuulemma ollut.
Oli silmin nähden ihastunut päättömästi, keksinyt lähinnä tekstiviestin varaan jääneessä muutaman kk suhteessa, kuinka ihanaa hänen elämästään tulisi tuon toisen kanssa ja kuinka hän toisi hänelle onnen. Käytös ja puheet tämän episodin aikana on ollut yhtä järkevää kuin teinilapsella ja sivulauseista käyneet ajatukset todella naiiveja. Lisämausteena olen aivan varma, että puolisolla on aivan järkyttävä ikäkriisi, koska ei ole millään tavoin oma itsensä (salarakas on nuorempi). Normaalisti on ollut hyvä, oma itsensä 20 vuoden ajan. Kotiasiat on ok, lapsiakin on. Raha-asiat ok, seksikin on luistanut ennen salasuhdetta. Salarakkaan myötä hänestä on tullut kieltäytyjä.
Muutaman kerran olen nähnyt järjenvalon vilahduksia päässä, ja on puhunut, josko vielä saataisiin asiat kuntoon, mutta sitten seuraavana päivänä asia onkin teilattu jollakin aivan päinvastaisella kommentilla ja on ollut suunnilleen matkalaukkuja pakkaamassa.
Nyt taisi kuitenkin käydä niin, että käryn käytyä tämä salarakas vetikin liinat kiinni ja haluaa jatkaa nykyisen kumppaninsa kanssa. Tämähän on sekoittanut jo valmiiksi sekavaa soppaa ja puoliso on ollut silmin nähden ärtynyt. En tiedä mikä kaikki tuohon ärtymykseen vaikuttaa. Tajuaako kenties itsekin nyt, että puheissani oli jotakin perää. Onko toinen kenties vain leikitellyt ja toinen luullut paljon enemmän. Aikaisemmin hänellä ei ole ollut katumusta pettämisasiasta, mutta en tiedä tuleeko tämä muutos yhtään muuttamaan tätä asiaa.
Olen ihmisenä aika kova ja itsekin tehnyt virheitä elämässä ja juuri sen takia haluaisin mahdollisuuden korjata vielä asiat. Tiedän, että pystyisin jatkamaan suhdetta rypemättä loputtomiin tämän asian kanssa. Normaalisti meidän parisuhde on ollut hyvä, kivikoista on ollut jossakin vaiheessa, mutta sieltä on noustu. Talous- ja kammariasiat kunnossa, lapsillekin on ollut hyvä vanhempi. Ulkonäköasiat kummankin osalta ok. Paljon siis sellaisia asioita, mitkä vaikuttaa suhteeseen. Sen kuitenkin tiedän, että viime vuodet on olleet liian hektisiä ja etääntymistä on tullut (lapsiarki, liikaa töitä jne). Vastikää asiaa saatiin kuitenkin korjattua pysyvästi, eli vapaa-aikaa on enemmän, mutta korjausliike tuli selvästi liian myöhässä, koska lisääntyneen vapaa-ajan saa käyttää sitten tällaisten asioiden ruotimiseen.
Nyt meno on ollut aivan kertakaikkisen hullua muutamia kuukausia, eikä varmasti itsekään tiedä, mitä haluaa. Tekemiset ja sanomiset on olleet niin ristiriidassa keskenään ja meno todella outoa. On kertakaikkiaan kuin vieras, hullu ihminen.
Mitä tälle tilanteelle voi edes yrittää tehdä? Millä ihmeen ilveellä voin saada järjen puolisoni päähän? Kirjoitus on varmasti vähintäänkin sekava, mutta niin tässä on omat ajatuksetkin.
Kommentit (10)
Paha ikäkriisi.... siihen ei mikään järkipuhe auta. Kohta haahuillaan seuraavan perään. Minä sanoisin, että tämä oli tässä. En jaksaisi enää "kasvattaa" teiniksi taantunutta aikuista ihmistä. Joka vielä kuvittelee, että nuorempi puolisko tekee hänetkin nuoreksi jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo mitään oikeaa rakkautta sentään tässä vaiheessa ole, vaan päätöntä hullaantumista. Silloin vielä kun salarakas oli kuvioissa, sanoi että haluaa nähdä muutakin elämää. Nyt tosiaan tämä "tosirakkaus" käänsikin selän ja jättikin kuin nallin kalliolle, vaikka pitikin olla paras ihminen, mitä maa päällään kantaa.
Sitä tosiaan itsekin mietin, että "rakastuuko" seuraavaan kentien ensi viikonloppuna vai kuinka kauan tällaiset todella pahat identiteettikriisit kestävät? Olen noin vuoden ajan huomannut, että käy henkilökohtaista kriisiä itsensä kanssa, mutta että se yks kaks muuttuikin tällaiseksi. Siitä ei ollut mitään viitteitä, eikä tämä huulluuden taso ole millään tavoin verrattavissa aikaisempaan.
Lähes samanlainen tarina kuin itselläni. Ex vain ehti erota musta ennenkuin salarakas veti liinat kiinni. Ex sitten etsi paniikissa itselleen uuden naisen heti. Eipä siinä ollut mitään tehtävissä kun toinen oli täysin sekaisin. Päästin menemään.
Nro 5 jatkaa: huomasin, että mitä enemmän yritin pitää kiinni (exän eroilmoituksen jälkeen) sitä enemmän hän vihasi mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan onnistunut kääntämään tällaista hullunmyllyä järkisuuntaan? Olen heittänyt vähemmäksi kiinni pitämisen, yrittänyt antaa tilaa miettiä asioita, kunhan vain se järjenvalo palaisi sinne päähän. En tiedä kuvittelenko, mutta ehkä puolisolla alkaa liikkua päässä pikkuhiljaa muutakin kuin silmät.
No sinä et voi tehdä muuta kuin antaa mahdollisuuden ja tehdä oman osasi. Ehkä puolisosi herää tuosta ja palaa ruotuun ihan ok.
Minullakin on menossa iso elämänkriisi ja vanha ihastus sekotti pään todella pahasti. Tajuan kyllä, ettei siitä tule mitään enkä ole sellaista rakentamassa, mutta sisällä on käynyt iso myllerrys. Vakaassa pitkäaikaisessa suhteessa omat etääntymisongelmansa ja tyytymättömyydenaiheet, vaikka muuten hyvä suhde onkin ja arvostan häntä kovasti - koen vain, etten saa itse takaisin sitä samaa mitä olen valmis antamaan ja toivoisin saamani. Siihen päälle urakriisi sekä vanhempien menetystä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä kaikenlaisesta voi selvitä. Avain on se, että tahtooko molemmat yhä sitä alkuperäistä suhdetta ja elämää, vai onko ovi avattu ulkopuolelle nyt niin voimakkaasti, ettei sen sulkeminen onnistu. Toinen miettimisen arvoinen kysymys on se, millaista elämää ja suhdetta jatkossa haluat. Haluatko pitää väkisin kiinni yksiavioisesti mielestäsi vai voitko ajatella jotain muuta?
Olen miettinyt usein sitä, että tämä nykyinen "olet kaikkeni" -ideaali on melko tuore juttu. Muutama vuosikymmen taaksepäin kun oli ihan tavallista, että perhettä pyöritettiin yhden kanssa ja seksuaalista kipinää oli toisaalla. Avioerot olivat harvinaisempia, kun rakastaja/rakastajatar oli ihan ok. Ehkä ihmiset olivat silloin onnellisempia? Ainakaan lasten elämiä ei revitty rikki eikä lapsia tehty aina lisää uuden kumppanin kanssa.
Nyt yhden ihmisen pitää täyttää kaikki tarpeet, eikä se vain kertakaikkiaan ole mahdollista. Ainakaan silloin, jos haluaa sitä uutta kipinää ja ihastumista uudelleenkin sen alun jälkeen.
Olen pitkässä parisuhteessa oleva nainen, ja jatkuvasti ihastunut johonkin toiseen. Olen myös muutaman kerran vienyt ihastumisia tekojen asteelle. En ole vielä tullut tämän asian suhteen "kaapista", mutta oikeasti haluaisin sellaisen elämän, jossa rakastajat/rakastajattaret on ok. Siis myös miehelleni. En halua avointa suhdetta, sillä siinä painotus on seksissä ja ihastumista päinvastoin kartetaan. Minä tarvitsen juuri niitä ihastumisen tunteita, seksi ei sen sijaan ole oleellista. Olen parempi vaimo niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin, jos minulla on muutakin vientiä.
Ehkä ap voisi siis pohtia miehen hulluuden sijaan asiaa vähän laajemminkin?
Pariterapia. Jos ei auta suhdetta, auttaa eroamaan siististi.
Toinen on syvästi rakastunut, ei sellaiselle enää mitään mahda.
Jos on rakastunut toiseen, omassa puolisonsa näkee vain kaikki huonot puolet ja kaikkein ärsyttävimmät asiat. Tunteita toiseen ei enää ole.
Yhdessäolo on väkinäistä.
Ero on mieletön show, mutta siitäkin huolimatta lähtisin itse suhteesta.
Haluan olla ykkönen puolisolleni, tai sitten en mitään.
Näin se meni kohdallani.