Minkä äitisi opin tai asenteen haluat jättää kokonaan huomiotta?

Sen, että kaikkien muiden ihmisten tarpeet ja hyvinvointi menevät oman hyvinvoinnin edelle aina ja poikkeuksetta.

Että kielteiset tunteet ja tapahtumat pitää välittömästi kieltää ja lakaista maton alle.

Sen, että elämässä keskittyy jatkuvasti siihen, että kenelläkään ei tule mitään sanomista. Antaa "parempien" ihmisten elää ja itse varoo, että ei tee mitään väärin.

Sen, että kuolen huonoihin elintapoihini yksinhuoltajana jättäen lapset puoliorvoiksi.

Toivottavasti kaiken.

Sen, että nainen tekee kotona kaiken ja on olemassa vain perhettään ja työtään varten. Lepääminen ja itsensä ajatteleminen ovat kiellettyjä.

Lapsuudenkodin vanhoillislestadiolaisuuden opit haluan kitkeä juuria myöten itsestäni irti, ja onnekseni olen siinä onnistunutkin.

Sitä, että joskus ihminen kaipaa kuuntelijaa ongelmilleen, eikä ongelmanratkaisijaa.

Sen, että naiseus, naiselliset ruumiinosat ja niihin liittyvät ruumiintoiminnot ovat syvästi häpeällisiä. Ja että ne ja niihin liittyvät ongelmat, kivut tai muutokset ovat täydellisiä tabuaiheita, jotka pitää peittää jopa oman perheen jäseniltä, mikä tekee elämästä murrosiässä älyttömän hankalaa (mieluummin ompeli salaa vanhasta uimapuvusta "rintaliivit" kuin puhkaisee hiljaisuuden muurin pyytääkseen rahaa tarvikkeiden ostoon).

Menkat, siteet ja rintsikat tulevat olemaan omille lapsille ihan tuttuja arvolatauksettomia juttuja jo kauan ennen kuin tulevat tarpeeseen.

"Mitä *naapurit, opettajat, ihan ketkä vaan randomit kadulla*kin ajattelee asiasta x..."

Siis jostain normaaleista pienistä asioista. Ihan mistä vaan. Pelkää varmaan eniten sitä, että hänestäkin puhutaan/ juorutaan kylillä, mutta tekee itse ihan samaa eli puhuu (naama)tuttujen asioita (oikeasti pieni "kaupunki" jossa tyyliin kaikki tuntee kaikki) pitkin poikin, kyylää ikkunassa ja ihmettelee ääneen muiden tekemisiä.

Ei ummarra.

Olen koittanut päästä tuosta ajatusmallista eroon ja vähät välittää sellaisella ihan terveellä tavalla muiden mielipiteistä. Ai joku tuttusi näki minut viikolla terassilla yhdellä kuten monen muunkin? Entäs sitten?

Kaippa se olettaa, että se on sitten hänen häpeä jos minä jossain itseni munaan.

Sen että minå en ole mitåån enkä ansaitse mitåän.

Sen, että kaikesta pitää selviytyä itse vaikka se tarkoittaisi vuosikausien hammasten kiristelyä, riitelyä ja stressiä. Apua ei saa ottaa vastaan vaikka tarjottaisiin, eikä yhteiskunnalta etenkään. Se häpeä on isompi paha kuin lasten ahdistus ja elämä munankuorilla.

Sen, että ihmisiä arvotetaan varallisuuden, aseman, suvun tai omaisuuden perusteella.

Yhteiskunnan rahastamisen keinolla millä hyvänsä.

Valehtelun, ivaamisen, itsetunnon hävittämisen ja lyömisen (jota äiti harrasti ihan random asioista).

Älyttömän saituuden ja mammonan keräämisen. Ylipäätään rahan palvomisen.

"Ei ennen kuin pappi on sanonut aamen"

Sori, lapsetkin on jo tehty, eikä aiota alttarille vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Sen, että kaikkien muiden ihmisten tarpeet ja hyvinvointi menevät oman hyvinvoinnin edelle aina ja poikkeuksetta.

Miten pystyt siihen?

Mistään ei saa kehua, etenkään lapsia, "ettei ylpisty".

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että joskus ihminen kaipaa kuuntelijaa ongelmilleen, eikä ongelmanratkaisijaa.

Voisitte täällä vauvapalstallakin osata tämän.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Sen että minå en ole mitåån enkä ansaitse mitåän.

Miten teet sen?