Perheenäiti Sannalla, 36, on kolme aivan erilaista sivupersoonaa

Kolme persoonaa on tietysti monoteistiselle toisinaan liikaa. Hanen mielestaan. Mahdollisesti ateistillekin. Moni jumalaiselle useammat persoonat ovat ihan tavallisia.

Itse naen maailman monen jumalan kautta. Tarkeinta niissa kaikissa on tietysti se etta kyseessa on hyva, todella hyva jumala. Aidosti hyva. Olen sita mielta etta tama on lopulta juuri se hyva tapa. Hyva niista useista.

Siita muodostuu TAYDELLINEN kokonaisuus.

Jos ja kun kaarme paasee valtaan niin se on pahasta.

Niin kyllä kai, kun naisesta on kyse niin mammat vannovat hänen olevan loistava äiti ja täysin turvallinen ja tasapainoinen kasvattaja. Entä jos vastaavalla tavalla oireilisi isä? Silloin vaadittaisiin välittömästi äitiä eroamaan ja viemään lapsensa TURVAAN isän oireilulta.

jmnjmnt kirjoitti:

Kolme persoonaa on tietysti monoteistiselle toisinaan liikaa. Hanen mielestaan. Mahdollisesti ateistillekin. Moni jumalaiselle useammat persoonat ovat ihan tavallisia.

Itse naen maailman monen jumalan kautta. Tarkeinta niissa kaikissa on tietysti se etta kyseessa on hyva, todella hyva jumala. Aidosti hyva. Olen sita mielta etta tama on lopulta juuri se hyva tapa. Hyva niista useista.

Siita muodostuu TAYDELLINEN kokonaisuus.

Jos ja kun kaarme paasee valtaan niin se on pahasta.

Varmaan jos pappi hiplaili lapsena. Kaikilla uskonnollisilla ei kuitenkaan näin ole.

Miksi näitä vajukkeja roudataan nykyään liukuhihnamaisesti kaikkien pällisteltäväksi.

Kenen elämä siitä paranee, ei ainakaan Sannan.

Dissosiaatiohäiriö on vakava sairaus.

Jotenkin tuli huvittuneen epäuskoinen olo tuota lukiessa. Että ihan työnantajakin hyväksyy ja ymmärtää.

Muistatteko muuten tv-sarjan Taran monta elämää? Samankaltaiset sivupersoonat seikkailivat myös siinä. Tuli heti mieleen tuo sarja. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Taran_monta_el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4

Vierailija kirjoitti:

jmnjmnt kirjoitti:

Kolme persoonaa on tietysti monoteistiselle toisinaan liikaa. Hanen mielestaan. Mahdollisesti ateistillekin. Moni jumalaiselle useammat persoonat ovat ihan tavallisia.

Itse naen maailman monen jumalan kautta. Tarkeinta niissa kaikissa on tietysti se etta kyseessa on hyva, todella hyva jumala. Aidosti hyva. Olen sita mielta etta tama on lopulta juuri se hyva tapa. Hyva niista useista.

Siita muodostuu TAYDELLINEN kokonaisuus.

Jos ja kun kaarme paasee valtaan niin se on pahasta.

Varmaan jos pappi hiplaili lapsena. Kaikilla uskonnollisilla ei kuitenkaan näin ole.

Viittaatko katolisiin monine pyhimyksineen? En toki ole katolinen.Toisaalta en ole vakuuttunut siitakaan etta lapsen hiplailu olisi juuri katoliselle papille tyypillista vaikka niin vaitetaan. Taman sanon siis siksi etta olen nyt tata mielta. Silla silmalla naen.

Tässä on esimerkki vastuuntuntoisesta ihmisestä. Hän on huomannut omat oireensa, hankkinut siihen apua, sitoutunut täydellisesti omaan hoitoonsa, edennyt hyvin oman tilansa kanssa, hänellä on hyvä tukiverkosto, lapsilla on isä, hän on jatkuvassa kontaktissa hoitotahonsa kanssa (jotka myös ovat velvollisia tekemään lastensuojeluilmoituksen tarvittaessa).

Sanoisinpa, että Suomessakin on aika monta epätasapainoisempaa ja vastuuntunnottomampaa vanhempaa, eikä heidän kykyään olla vanhempi ole kukaan kyseenalaistamassa.

Sivupersoonat kuulostavat kieltämättä hyvin rajulta asialta, mutta uskonpa että kun tilanne on noin hyvin tasapainossa, että työssäkäynti onnistuu ja muu elämä, niin lasten näkökulmasta tilanne ei ole niin dramaattinen kuin meidän näkökulmasta. Pitkä ja äkillinen ero äidistä on aina lapsille traumaattista, ihan automaattisesti. Ehdotat sellaista ratkaisua, että jotta isä saisi pitää lasten huoltajuuden, hänen tulisi erota äidistä ja ottaa lapset. Sellainen on hyvin vahingollista lapsille, ja tulisi tehdä vain kun lasten kehitys ja turvallisuus on todistettavasti vaarassa. Sitä et pysty sinä enkä minä arvioimaan, ja tämä nainen elää tosiaan aivan jatkuvassa kontaktissa useamman hoitavan tahon kanssa, jotka varmasti ovat. pätevämpiä arvioimaan onko hänen asuminen samassa kodissa lastensa kanssa lapsille haitallista.

Alkoholistin lapsena sanoisin, että sellaisen kanssa elämä on kuin eläisi ihmisen kanssa, jolla on sivupersoona, joka henkisesti (ja usein fyysisesti) pahoinpitelyä lapsensa ja puolisonsa muistamagga sitä edes myöhemmin. Tällainen on kamalaa lapselle, ja aika moni lapsi elää tuota arkea jokaikinen viikonloppu. Mitään tällaiseen viittaavaa ei artikkelista löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiohäiriö on vakava sairaus.

Useasta persoonasta ei ole mitaan haittaa, jos ja kun jokainen noudattaa sita mika on hyvasta. Tama on merkisteva asia.

Psykiatrialle taas on tyypillista maaritella mielensa; sokean silmansa, ja puuttuvien kivesten kautta asioita haitallisiksi, nakematta, voittamatta sita, mika on todellinen pahuus. Ja miten se ilmenee. Ja nakematta, seka voimatta paasta siita eroon.

Aika pahansuopa galluppi kun missään ei edes kerrottu mitään siitä miten ovat perhe-elämän järjestäneet. Ap on varmaan niitä koulukiusaajia jotka aiheuttavat tuollaisia sairauksia.