Lue keskustelun säännöt.
Te joiden puoliso ei halua tehdä mitään yhdessä
18.06.2019 |
Esim lomareissut, jos puoliso ei suostu sellaisia tekemään. Menettekö yksin vai jätättekö kokonaan menemättä?
Kommentit (24)
Tähän asti olen jättänyt itsekin menemättä, mutta nyt ensimmäinen loma lapsen kanssa kaksin on varattuna :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin yksin, sen jälkeen vaihdoin kumppania. Nykyisen kanssa mennään yhdessä, arvot kohtasivat.
En käy missään. Kumppani käy silloin tällöin. Yhdessä ei käydä missään, ei edes kaupassa.
Olisi kyllä entinen puoliso, jos ei kiinnostaisi mikään yhdessä tekeminen.
Reissaan yksin. Kyllä ihan viihdyn kotonakin, niin ilomielin voin ainakin osan lomasta viettää hänenkin kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy missään. Kumppani käy silloin tällöin. Yhdessä ei käydä missään, ei edes kaupassa.
No sinähän tuollaisen elämän olet valinnut, joten olet varmaan onnellinen. En kyllä ymmärrä miksi ylipäänsä olla parisuhteessa, jos mitään ei yhdessä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Menin yksin, sen jälkeen vaihdoin kumppania. Nykyisen kanssa mennään yhdessä, arvot kohtasivat.
Jep. Näin juurikin.
Miksi olla yhdessä kun seura ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppanini ei haluaisi tehdä mitään yhdessä, meillä ei olisi suhdetta ollenkaan, koskapa emme asu samassa osoitteessa. :D
Vierailija kirjoitti:
En käy missään. Kumppani käy silloin tällöin. Yhdessä ei käydä missään, ei edes kaupassa.
Ei täälläkään käydä yhdessä kaupassa, en edes muista koska mun puoliso ois kävellyt minkään kaupan ovista sisään.
Yhdessä tehdään asioita joista hän pitää (hänen harrastuksensa), ei mitään muuta. 7v yhdessä, kertaakaan ei olla käyny esim.ulkona syömässä, missään tapahtumassa tms, elokuvissa....
Mutta itsepä tosiaan olen omani valinnut, en valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en jaksa tehdä kumppanin kanssa oikein mitään yhdessä. Tykkään pysytellä kotona. Lisäksi ollaan siellä lähestulkoon aina yhdessä. Kyllä siinä ehtii toisen kanssa ihan riittävästi jo olemaan.
Kyllä tuollainen kertoo arvostuksen puutteesta. Itselläni oli tilanne että yritin epätoivoisesti keksiä tekemistä yhdessä, mutta kaikessa oli puolison mielestä jokin ongelma. Esimerkiksi suurin haaveeni oli päästä risteilylle, mutta puolison mielestä sinne ei voinut mennä koska hän pelkäsi laivan uppoavan. Keksi siis järjettömiä tekosyitä. Kuitenkin myöhemmin on voinut käydä risteilyllä muiden kanssa. Menin risteilylle yksin, mutta olihan se hieman tylsää... ainoat asiat joita teimme yhdessä liittyivät puolison omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Myöhemmin puoliso jätti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni taas halusi tehdä ihan kaiken yhdessä. Siis jumankekka kaiken! Ja yleensä yhteiset tekemiset oli asioita, joita hän halusi tehdä, hänen harrastuksiaan.
Hän ei myöskään voinut ymmärtää, jos ystävä porukan kanssa suunniteltiin jotain tekemistä, että miksi minä heidän kanssaan menen paikkaan x, mennään mieluummin me kahdestaan.
Todellakin ex enkä uutta ole vieläkään kaivannut.
Minua kiinnostaa enemmän tekeminen ja miestä oleminen. Lähtee kyllä jonkun verran mukaan muun mieliksi ja lasten takia, mutta en odotakaan että hänen tehtävänsä olisi reissata, käydä teatterissa jne. sen mukaan paljonko minä niitä kaipaan elämääni. Osan osaan tehdä yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy missään. Kumppani käy silloin tällöin. Yhdessä ei käydä missään, ei edes kaupassa.
Ei täälläkään käydä yhdessä kaupassa, en edes muista koska mun puoliso ois kävellyt minkään kaupan ovista sisään.
Yhdessä tehdään asioita joista hän pitää (hänen harrastuksensa), ei mitään muuta. 7v yhdessä, kertaakaan ei olla käyny esim.ulkona syömässä, missään tapahtumassa tms, elokuvissa....
Mutta itsepä tosiaan olen omani valinnut, en valita.
Lisään vielä, että olen huomannut mun puolison välttelevän sosiaalista kanssakäymistä kaikessa mahdollisessa, ei käydä kyläilemässä eikä meillä käy vieraita.
Enää en ehdottele kyläilyjä, reissuja tms. Menen yksin jos on pakko mennä, pääosin kyllä pysyn lapsen kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa enemmän tekeminen ja miestä oleminen. Lähtee kyllä jonkun verran mukaan muun mieliksi ja lasten takia, mutta en odotakaan että hänen tehtävänsä olisi reissata, käydä teatterissa jne. sen mukaan paljonko minä niitä kaipaan elämääni. Osan osaan tehdä yksinkin.
Täydennän että yksin tai kavereiden tai sukulaisten kanssa. Esim. seuraavalle ulkomaanreissulle lähden siskon kanssa.
Meitä yhdistää vain sama osoite.
Ehkä ei kauaa sekään enää.
Yhdessä 22vuotta, ja näinä vuosina tehty kaksi lomareissu (nämä 10-13 vuotta sitten lasten ollessa pieniä)
Reissut ja matkat teen yksin tai lasten kanssa.
Ei tuota saa mukaan nykyisin edes kävelylenkille, töiden jälkeen kiirehtii kotiin ja menee vuoteeseen jossa sitten syö, katsoo telkkaria, lukee uutiset ja tekee vielä etenä töitä.
En itsekään ole mikään sosiaalinen, mutta nyt olen oppinut liikkumaan yksin museoissa, kirjastoissa, taidetapahtumissa ja teattereissa.
Minäkin yritin tsempata ja sain miehen houkuteltua tallinnaan mukaan. Kaksi teiniä oli myös matkalla. Aivan kauheaa. Ihan niinkuin olisi jonku oikkulapsen kanssa ollut. Ei jaksa kävellä, e halua syödä mitään outoa, ei halua katsella mitään taloja.
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini ei haluaisi tehdä mitään yhdessä, meillä ei olisi suhdetta ollenkaan, koskapa emme asu samassa osoitteessa. :D
Kieltämättä kätevää.
Tekisin kaiken yksin, jos puolisoa ei kiinnostaisi. En tarvitse sellaisen puolison seuraa mihinkään. Eikä minua muutenkaan pelota tehdä yksin mitä tahansa.