Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietin aikoinani itsemurhaa
18.06.2019 |
parikymppisenä ja allekin sen ikäisenä. Suurimpana syynä oli ahdistus, jonka oli todennäkösesti laukassut peruskouluajan koulukiusaaminen. Olin tuolloin jo lukiossa, mutta stigma päässäni hylkiönä ei ollut kadonnut. Mietin vain kuinka lähellä lopulta olin mutta onneksi itsessäni ei löytynyt munaa tehdä sitä. Näin jälkeenpäin oon erittäin onnellinen, että oon elänyt tämän kivikkoisen elämäni kolhuineni ja iloineni. Onko jollain muulla täällä samanmoisia kokemuksia.
Kommentit (5)
Hei!
Kuullostaa hyvin tutulta kyllä. Mulla oli jopa epäselvää pääsenkö ylioppilaaksi tai meenkö edes kesän jälkeen syksyllä aloittamaan yo-kirjoituksia. Olin ilmoittautunut, en vaan tiennyt meenkö koskaan enää kouluun. Ikää mullakin hieman enemmän kuin sulla. Hyvä me
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä puhuut asiasta kuiin välinpitämätön romani.
Yritinkin itsemurhaa parikymppisenä. Olin mt-potilas ja lääkkeitä oli tarpeeksi, että saatoin yrittää. Lähes onnistuin.
Nyt olen kolmekymppinen, edelleen mielenterveyspotilas, mutta minulla on hyvä parisuhde sekä kissa. Ammattia minulla ei vieläkään ole, ei sellaista kunnollista taloudellista toimeentuloa, mutta olen elossa kuitenkin ja ihan iloinen siitä.
Aion katsoa tämän leffan loppuun asti ilman että sörkin sitä itse.
Mä tunnen venäläisiiä paljon korkeammalta vielä.
Alue: Aihe vapaa
Parikymppisenä masennuin ja mietin itsemurhaa. Erittäin synkkää aikaa, olin kauhuissani. Olin yksinäinen, työtön ja kärsin pahasta sosiaalisesta fobiasta. Olin varma, että en ole 30-vuotiaana elossa, mutta nyt olen lähes 32.