Sydänsuru ja ahdistus

Suhde kesti noin neljä vuotta. Minä ajattelin että se olisi loppuelämän mutta mies näköjään ei.. Ahdistaa. Ympärilläni kaikilla on perheet tai ainakin parisuhteet.

Siis ahdistaako sinua ensisijaisesti pelko siitä että jäät perheettömäksi? Vai miehettömäksi? 

Ei se ole niin kamalaa vaikka jäisikin miehettömäksi ja perheettömäksi. Itse olen 44 v ja miehetön ja perheetön. Elämä on oikein mukavaa. 

Olisin aikoinaan halunnut parisuhteen ja perheen mutta kolme pitkää suhdetta joissa olin olivat hyvin ongelmaisia eri syistä eivätkä kestäneet. Eivätkä olleet niin vakaita että esim. lasten tekoa niissä olisi voinut harkita, ei niiden miesten kanssa. Viimeisimmän suhteen jälkeen huomasin että viihdynkin sinkkuna hyvin, enkä usko että enää eläissäni tulen seurustelemaan kenenkään kanssa, kun se lastentekoikäkin meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin kamalaa vaikka jäisikin miehettömäksi ja perheettömäksi. Itse olen 44 v ja miehetön ja perheetön. Elämä on oikein mukavaa. 

Olisin aikoinaan halunnut parisuhteen ja perheen mutta kolme pitkää suhdetta joissa olin olivat hyvin ongelmaisia eri syistä eivätkä kestäneet. Eivätkä olleet niin vakaita että esim. lasten tekoa niissä olisi voinut harkita, ei niiden miesten kanssa. Viimeisimmän suhteen jälkeen huomasin että viihdynkin sinkkuna hyvin, enkä usko että enää eläissäni tulen seurustelemaan kenenkään kanssa, kun se lastentekoikäkin meni jo.

Hienoa, että löytyy joku noin harkitseva ja järjellä ajatteleva. Ja kuka tietää jos vaikka teet pirkkomannolat vielä aikanaan? :D 

Ja ennen oli niin toisin, oli vanhanpiianvero, sukulaisten painostus avioliittoon ja perillisten tekoon. Yksinäistä naista katsottiin kieroon ja pidettiin vaikka minä epäkelpona otuksena. Jotain vikaa täytyi olla, kun ei kellekään "kelvannut"...

Mikä on ollessa, jos talouskin on kunnossa. Yksinkin voi mennä matkoille ja harrastaa. Ja aina löytyy sellaista kaveriseuraa. Ei tarvitse riidellä, eikä muuttaa tapojaan jonkun mieliksi. Ei uskottomuusepäilyjä, ei pelkoja, ei kompromissien tekoa, sen kun vaan elät itseäsi varten.

Minä en aikanani harkinnut, ja päädyin alkoholistihakkaajan kelkkaan. Lapsikin tuli ja siitä sitten lähdin. Vuosia meni, ennen kuin toivuin ja pääsin jaloilleni. Sielu huusi tuskaansa, mutta elämänhalu ja uteliaisuus uuteen voitti. Ja tulihan se parempikin kumppani vastaan vielä. Ei enää lisää lapsia ja muutenkin sellaista vapaata oloa ilman mitään kyhnytyksiä, ihan hyvä on näin.

Ap, kohta helpottaa, odota rauhassa. Pian mietit, että mitä ihmettä miehessä oikein näit. Muistot haalistuvat ja kaikkea uutta ja ihanaa tulee eteen.