Lue keskustelun säännöt.
Jouduin pistämään lasten edut oman unelmani edelle. Toisinsanoen luovuin unelmatalostani ja ostin vähemmän kivan talon poikien koulun vierestä (melkein)
14.06.2019 |
Silti joka pv suoraan sanoen vi""aa :( Muutimme tähän nyt vuosi sitten, tälläinen yhden kerroksen tiilihöskä jossa pieni takapiha. Talo johon olin korvia myöten rakastunut eikä hintaakaan ollut paljon enempää kuin tällä, sijaitsi kaupungin toisella puolella ja minun oli pistettävä järki tunteiden edelle. Kouluun on vajaan kilometrin matka ilman vaarallisia tienylityksiä, se painoi päätöksessäni enemmän kuin se ettei tämä talo ollut mieleinen. Pojat ovat siis nyt 7v ja 8v.
Ei tässäkään nyt varsinaisesti vikaa ole, nämä tiililaatikot ovat vain mielestäni niin rumia. Pihakin on pieni ja tuntuu lankkuaitoineen joltain vi""n karsinalta ! Pihaa myös varjostaa iso puu niin että auringonotosta on turha haaveilla ja hyttysiä pörrää enemmän kuin hippejä Woodstockissa.
Kommentit (12)
Meillä oli sama. Valitsimme kahdesta vaihtoehdosta sen, jossa ei ollut takkaa eikä valtavaa tonttia omenapuilla mutta kylläkin päiväkoti vieressä ja ala-aste muutaman kilometrin päässä. Lasten ehdoilla mentiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi asua omakotitalossa, jota pitäisin rumana. Sehän ottaisi joka päivä, kun tulee kotiin töiden jälkeen.
Lasten ehdoilla mentiin.
Tällaista mentaliteettia en pysty ymmärtämään. Lapset on lapsia muutaman hassun vuoden, asunnot on lähes aina paljon pitempiaikaisempia investointeja. Eikö näissäkin valinnoissa voisi käyttää järkeä?
Fisku päätös. Mieti miltä susta tuntuisi jos olisit valinnut sen toisen talon ja lapsellesi sattuisi jotain koulumatkalla...
Asennoidu niin että asutte nyt tässä talossa nämä lasten kouluvuodet, ne menevät kuitenkin aika äkkiä, ja sen jälkeen voitte muuttaa johonkin kivempaan. Yritä tehdä kotia viihtyisämmäksi, saisiko esim. sen varjostavan puun kaadettua?
Naapurin Jaska kirjoitti:
Lasten ehdoilla mentiin.
Tällaista mentaliteettia en pysty ymmärtämään. Lapset on lapsia muutaman hassun vuoden, asunnot on lähes aina paljon pitempiaikaisempia investointeja. Eikö näissäkin valinnoissa voisi käyttää järkeä?
Juuri niin. Lapset on lapsia jokusen vuoden ja silloin joustetaan omista tarpeista ja eletään lasten ehdoilla. Kun lapset on muuttaneet pois, voi toteuttaa niitä omia unelmia. Silloin voi hankkia sen kaukana sijaitsevan unelmatalon isolla puutarhalla, jonka hoitoon onkin aikaa, kun ei ole pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se nyt lastenkin kannalta hyvä, jos vanhempi on tyytyväinen. Tasapaino pitää olla, kuinka paljon mennään lasten ehdoilla. Ne on henkilökohtaisia päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hyvän tähden. Aikuisen kuuluu asettaa lapset etusijalle ja kantaa vastuu päätöksistä. Onko sinun onnellisuutesi kiinni asunnosta vai kenties kuitenkin muista asioista? Selkeästi tämä vaatii sulta vielä prosessointia; ole avoin ja rehellinen itsellesi. Lopputulos voi olla myös se, että onnesi on todella kiinni talosta ja silloin ratkaisut teet sen mukaisesti.
Itse asun lasten vuoksi paikkakunnalla, jossa en viihdy. Kuitenkin lasten isä asuu täällä ja täällä on lasteni elämä, joten muutama vuosi mennään näillä ja teen parhaani sopeutuakseni.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvän tähden. Aikuisen kuuluu asettaa lapset etusijalle ja kantaa vastuu päätöksistä. Onko sinun onnellisuutesi kiinni asunnosta vai kenties kuitenkin muista asioista? Selkeästi tämä vaatii sulta vielä prosessointia; ole avoin ja rehellinen itsellesi. Lopputulos voi olla myös se, että onnesi on todella kiinni talosta ja silloin ratkaisut teet sen mukaisesti.
Itse asun lasten vuoksi paikkakunnalla, jossa en viihdy. Kuitenkin lasten isä asuu täällä ja täällä on lasteni elämä, joten muutama vuosi mennään näillä ja teen parhaani sopeutuakseni.
Korjaus: vanhemman kuuluu. Lapsettoman aikuisen ei tarvitse asettaa ketään muuta ihmistä etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks olen uskaltanut toteuttaa unelmiani lapsista huolimatta. Ovat saaneet sen mukaisesti onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden.
Kaipa sieltä kauempaa olisi päässyt bussilla kouluun tai olisit itse kuskannut autolla, niin muutkin tekee.
Ymmärrän hyvin. Minuakin vituttaisi, jos joutuisin luopumaan unelmistani kakaroiden vuoksi. Onneksi ehkäisyä on helposti saatavilla.