Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei jaksa mitään?
Välikelmi
12.06.2019 |
Mikä ihme siinä tuntuu nykyään olevan ettei kukaan jaksa, ei viitsi eikä kiinnosta. Mitään ei saada aikaiseksi kun on niin raskasta, eli siis toisin sanoen samanlaista kuin kaikilla muillakin.
Viikolla ei jakseta tehdä mitään eikä lähteä mihinkään kun on se työ. Ne joilla ei ole, valittelevat kun on tässä nyt muuten kaikenlaista, pitää levätä. Viikonloppuna ei jaksa kun kohta on jo maanantai. Takapuoli leviää ja sitten surkutellaan kuinka lapsenteko pilasi kropan vaikka kyse on kyllä jäätelöstä.
Turhaudun kun monien ulosanti vain manaa kiireistä surkeuttaan. Kiire on mielentila.
Vastapainona ne joilla on oikeasti ongelmia pysyttelevät hiljaa taustalla.
Kommentit (32)
Miksi asia vaivaa sinua? Jos sinä jaksat tehdä kaikenlaista, tee hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole jaksamisesta vaan siitä kiinnostaako vai ei. Ihminen kyllä jaksaa asiaa josta on oikeasti kiinnostunut.
Jos siis kaverisi eivät jaksa lähteä ehdottamiisi aktiviteetteihin, syy ei ole laiskuus vaan että ne ehdottamasi asiat eivät muita kauheasti kiinnosta.
Kun on käyttänyt unilääkkeitä yli 10 vuotta, niin sillä on vaikutuksensa. Aika vähän jaksan töiden jälkeen tehdä mitään hyödyllistä. Nyt kun olen lomalla niin olen siivonnut, niittänyt pihan ja hoitanut asioita.
Nyt en puhunut omista menoistani tai aktiviteeteistani. Puhun yleisen tason keskusteluista, joissa vastapuoli keskittyy selittelemään tekemättä jättämisiään moninaisin tavoin. Kun vuodesta toiseen päivitellään tyyliin kuinka olis pitänyt puutarhaakin laittaa mutta on nyt ollut kaikenlaista. Piti töitä hakee mutta miten sitä jaksaa työelämässä. On vaan nämä opinnot kun ukko elättää ihan täysin mutta en saa mitään suoritettua kun on niin raskasta. Jne jne jne. Mua ei muiden puutarhat paljon kutittele, vaikka ois mimmonen viidakko..
En mäkään jaksais tuollaisen ylimielisen urpon kanssa mitään. Hyvässä seurassa kyllä jaksan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, minun aikuinen ystävä ilmoitti minulle että koska hänen ei tarvitse niin hän ei jaksa käydä töissä. Ja lopetti. Hänellä on mies niin elättäköön ukko vaimon ja lapset. Vuosikausia tätä, lapset jo teinejä.
Sama ystävä ilmoitti ettei jaksa kulkea minnekään bussilla/kävellen/pyörällä, käskytti miehensä hankkimaan toisen auton. Näin kävi.
NO ei sitten juuri jaksa kotoa poistua, koska ei jaksa.
En ymmärrä :D
Suomessa on juuri siksi niin ihanan rauhallista ja hiljaista, kun ihmiset eivät jaksa poistua kämpistään. Aaah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat fyysisesti ja henkisesti väsyneitä.
Päivä istutaan työpaikalla. Ilta istutaan somessa illat ja sinivalo siirtää nukkumista. Nukutaan liian vähän ja huonosti. Väsyttää. Tämä johtaa hiilihydraattien himoon, liikkumattomuuteen ja lihomiseen. Mitään ei jaksa, koska syödään huonoravinteista pikaruokaa ja purkista vitamiineja, kun ei jaksa kokata. Tästä seuraa jatkuva hivenaineiden ja vitamiinien puute.
Murehditaan työasioita, terveyttä, rahaongelmia. Ahdistaa, kun toiset näyttävät ahkerilta ja aikaansaavilta. Oikeasti esitetään somessa ja postataan juuri se, mitä jaksaa tehdä sen somepostauksen vuoksi.
Lähipiiriini on osunut useampikin henkilö, joille kaikki on erityisen uuvuttavaa. Siis ihan tavallinen elämä kuoppineen ja nousuineen. Onko kyseessä jonkinmoinen tyytymättömyys omiin valintoihin vai mistä kiikastaa?
Toinen ääripääkin on edustettuna, esim velkainen yksinyrittäjä joka opiskelee ammattikorkeakoulututkintoa ja lisäksi kaksi alle kolmivuotiasta lasta. Tämä oli vielä sairaslomalla kevään polvivamman vuoksi, en käsitä miten siellä ei kukaan valita mistään.
Aistin polarisoitumista tässäkin asiassa. Toinen puoli tekee sen toisenkin hommat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jaksaisin, mutta kukaan ei koskaan kysy mihinkään.
Itse ei enää kehtaa, kun aina tulee juujaaehkäkatsotaan - vastauksia, ja siihen ne aina jää.
Ei kukaan jaksa enää edes yrittää, kun ei ole sellaista täydellistä idylli-elämää, minkälaiseksi muiden elämän kuvittelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välikelmi kirjoitti:
Lähipiiriini on osunut useampikin henkilö, joille kaikki on erityisen uuvuttavaa. Siis ihan tavallinen elämä kuoppineen ja nousuineen. Onko kyseessä jonkinmoinen tyytymättömyys omiin valintoihin vai mistä kiikastaa?
Toinen ääripääkin on edustettuna, esim velkainen yksinyrittäjä joka opiskelee ammattikorkeakoulututkintoa ja lisäksi kaksi alle kolmivuotiasta lasta. Tämä oli vielä sairaslomalla kevään polvivamman vuoksi, en käsitä miten siellä ei kukaan valita mistään.
Aistin polarisoitumista tässäkin asiassa. Toinen puoli tekee sen toisenkin hommat..
Erityisen uuvuttvaa onkin juuri se että jos ei itse jaksa jotain omasta mielestään turhaa tai vähäpätöistä niin heti vedetään esiin jotain superihmisiä jotka ovat 20 vuotiaana tohtoreita ja kolmen lapsen vanhempia tehden samalla sata tuntia viikossa vapaaehtoistyötä kehitysmaiden hyväksi.
Nykyään ei riitä enää se että hoitaa ne perushommat vaan pitäisi olla koko ajan puuhaamassa ja saamassa aikaan.
Välikelmi kirjoitti:
Nyt en puhunut omista menoistani tai aktiviteeteistani. Puhun yleisen tason keskusteluista, joissa vastapuoli keskittyy selittelemään tekemättä jättämisiään moninaisin tavoin. Kun vuodesta toiseen päivitellään tyyliin kuinka olis pitänyt puutarhaakin laittaa mutta on nyt ollut kaikenlaista. Piti töitä hakee mutta miten sitä jaksaa työelämässä. On vaan nämä opinnot kun ukko elättää ihan täysin mutta en saa mitään suoritettua kun on niin raskasta. Jne jne jne. Mua ei muiden puutarhat paljon kutittele, vaikka ois mimmonen viidakko..
Jaksaa ne kuitenkin sua tavata tai pitää yhteyttä sen verran, että kertovat.
En mä pitäisi ongelmana sitä, että he valittavat. Valittaminen itsessään on paljon hyväksyttävämpää kuin kertoa, miten superhyvin tänäänkin kaikki meni ja miten tyytyväinen on omaan elämäänsä. Itse kuulun elämääni tyytyväisiin, mutta ymmärrän ihan hyvin, ettei ketään kiinnosta kuulla siitä. Saa vaan lesoilijan maineen. Parempi joko valittaa jostain tai olla hiljaa. Valittaminen on suomalaista small talkia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran pitää sosiaalisia taitoja olla että pitää mölyt mahassaan mutta anonyyminä kehtaa ihmetellä. Sosiaalinen media ei ole oikea elämä. Enkä nyt oikeastaan yksilötasolla tätä niinkään pohdi vaan karkeammin yleistäen, miten tämä kaikkialla vallitseva vetelyys on päässyt näin määräävän asemaan?
Mielestäni on eri asia todeta että nyt ei onnistunut tai tällä kertaa en viitsinyt kuin että ihan kaikkeen kysymättäkin selitellään kuinka väsynyttä on, vaikka kaikilla muilla on yhtä väsynyttä. Plus miinus nolla.
Eiköhän yksi iso syy nykypäivän jaksamattomuuteen ole SOME. Se on aika yllättävän suuri aika- ja energiarosvo.
Välikelmi kirjoitti:
Sen verran pitää sosiaalisia taitoja olla että pitää mölyt mahassaan mutta anonyyminä kehtaa ihmetellä. Sosiaalinen media ei ole oikea elämä. Enkä nyt oikeastaan yksilötasolla tätä niinkään pohdi vaan karkeammin yleistäen, miten tämä kaikkialla vallitseva vetelyys on päässyt näin määräävän asemaan?
Mielestäni on eri asia todeta että nyt ei onnistunut tai tällä kertaa en viitsinyt kuin että ihan kaikkeen kysymättäkin selitellään kuinka väsynyttä on, vaikka kaikilla muilla on yhtä väsynyttä. Plus miinus nolla.
Oma jaksammattomuus (vaikka valheellinenkin eli todellisuudessa jaksaisikin ihan hyvin) on usein yksinkertaisempaa smalltalkia kuin valittaa hallituksesta, säästä, ruuan hinnan kallistumisesta, ilmastonmuutoksesta tms.
Oikeasti minua ei kiiinnosta tehdä asiaa X henkilön Y kanssa niin sanon että kauhean rankkaa en jaksa
Miksi ei voi sanoa "Tällä kertaa ajatus ei kiehdo minua, kiitos kuitenkin"? Tai suoraviivaisemmin "en ole kiinnostunut."
Välikelmi kirjoitti:
Miksi ei voi sanoa "Tällä kertaa ajatus ei kiehdo minua, kiitos kuitenkin"? Tai suoraviivaisemmin "en ole kiinnostunut."
Siis puhutko sä nyt jostain tekemisestä sun kanssasi vai siitä, että joku sanoo, ettei jaksa hoitaa puutarhaansa?
Vastaus "en jaksa" sisältää juuri tuon, että tällä kertaa ei huvita lähteä. Ehkä joskus toiste, mutta ei nyt. Tai sitten, ettei pidä ehdotustasi ja/tai seuraasi niin kiinnostavana, että jaksaisi lähteä myöhemminkään.
Mä en vaan kehtaa suoraan sanoa, etten superlaiskana ihmisenä jaksa, enkä ole kiinnostunut "tekemään mitään" vapaa-aikana. Pakko sitten vedota siihen, että töissä on rankkaa jne...