Lue keskustelun säännöt.
Selvittäkää minulle miehen käytöstä: ”keskustelu” aina hänen ehdoillaan
07.06.2019 |
Olen hetken aikaa sitten tavannut miehen. Alkuun (parit ekat treffit) minullekin jäi suunvuoro. Nyt viimeiset viikot homma menee niin, että mies puhuu omista asioistaan ja minä kuuntelen. Mies puhuu töistään hyvin yksityiskohtaisesti ja avautuu kaikesta harmituksistaan olettaen minun vain nyökyttelevän sitä, kuinka väärässä muut ovat.
Äsken mies taas soitti. Ei koskaan kysy onko hyvä paikka puhua, olenko kiireinen ja mitä minulle kuuluu. Mies aloitti puhumisen ja kertoi minulle taas yksityiskohtaisesti sitä, mikä asia tällä kertaa häntä harmittaa ja sadatteli suunnilleen kaikki maailman ihmiset siinä sivussa.
Rasittaa. Alkuun luulin löytäneeni helmen (=itsestään huolehtivan ja puhetaitoisen miehen). Minusta meillä ei ole minkäänlaista vastavuoroista keskustelua ja suhteemme on siten yksisuuntainen.
Ei ole mikään asperger jos joku sitä ehdottaa. Enemmänkin ADHD. Se selittäisi puheliaisuuden mutta miksi mies ei kysy minulta ikinä mitään? Tunnen olevani kuin äiti, jonka n. 7-vuotias on tullut koulusta ja pälpättää kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Kommentit (9)
On mahdollista, ettei hän tajua olevansa kohtuuton. Kannattaa sanoa asiasta ehkä ja katsoa miten reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se jne. Noita tilittäjiä riittää: ei tosta mitään tule, rasittavin ihmistyyppi ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on tottunut siihen, että jokainen osaa avata itse suunsa kun on tarvetta avautua. Jos toinen on tuppisuu, josta pitää tenttaamalla tiristää kaikki informaatio irti, ei sekään ole ihan tasapainoisen ihmissuhteen pohjaksi.
Tarkoitatko , että joka kerta puhuakseni minun pitää huutaa miehen päälle?
Mies puhuu vain itsestään ja työasioistaan. En minä niihin oikein mitään voi kommentoida koska mies ei kestä kritiikkiä lainkaan.
Meillä sama homma, mutta olemme seurustelleet jo vuoden. Mies puhuu ja puhuu, mutta kun minulla on asiaa, saan vastaukseksi yhden sanan.
Viimeksi juuri tänään oli tilanne, kun olisin halunnut keskustella vastavuoroisesti välillä sellaisesta asiasta, joka koskettaa minuakin. Mies vain örähti.
Lopeta tapailu ajoissa.
Jos on tosi lyhyt tunteminen taustalla, niin on vaikeaa tietää, onko tuo hänen normaalinsa vai onko menossa jokin vaihe. Siis jos työpaikalla on jokin erityinen hankaluus päällä, niin se on mielessä ja haluaa puhua siitä, mutta kun tilanne tasoittuu niin on taas eri kuvio. Tietysti tässäkin tapauksessa on oma kysymyksensä, haluaako olla sellaisen miehen kanssa, joka reagoi vaikeisiin asioihin noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota noin....
Paha sanoa, mikä miestä vaivaa. Aspergeriin tosiaan liittyy usein (ei aina, osa asseista on hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä) esitelmöiminen ja se, ettei henkilö huomioi ollenkaan, onko toinen kiinnostunut kuuntelemaan vai ei.
Mutta kyse voi illa itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä tai vaikka ihan siitä, että hän on hermostunut ja siksi pölöttää koko ajan.
Olennaisempaa on koettaa vaikuttaa asiaan. Sano hänelle, että hei, nyt ollaan taas puhuttu tunti yksinomaan sinusta ja sinun inhoamistasi ihmisistä. Eikö sinua yhtään kiinnosta kuulla, mitä minulle kuuluu. Keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus, mutta minusta tuntuu, että puhumme aina sinun aiheistasi.
Ja sitten otat tavaksesi nostaa esille omia aiheitasi, voit ihan suoraan tosiaan sanoa päälle, etät hei, nyt sinä taas paasaat, mitä jos antaisit minullekin suunvuoroa.
Tuskin tuo kauheasti auttaa, hän todennäköisesti on tuollainen ihan pysyvästi. Mutta voithan sitä aina koettaa.
En kyllä tosin ymmärrä, mistä olet tuollaisen löytänytkin. Olen viisikymppinen toimittaja ja tutustunut työnikin takia varmaan satoihin ihmisiin, enkä ole ikinä tavannut tuollaista, joka ei koskaan anna suunvuoroa...
Vierailija kirjoitti:
Jos on tosi lyhyt tunteminen taustalla, niin on vaikeaa tietää, onko tuo hänen normaalinsa vai onko menossa jokin vaihe. Siis jos työpaikalla on jokin erityinen hankaluus päällä, niin se on mielessä ja haluaa puhua siitä, mutta kun tilanne tasoittuu niin on taas eri kuvio. Tietysti tässäkin tapauksessa on oma kysymyksensä, haluaako olla sellaisen miehen kanssa, joka reagoi vaikeisiin asioihin noin.
Kun kyseessä on lapseton, keski-ikäinen mies, kuvittelisin elämän jo opettaneen suhtautumaan rennommalla kädellä. Miehen jutuista päätellen (niitä on kuultu PALJON) kriisi on kestänyt jo useampia vuosia, kohteet vain vaihtuvat ja vika on aina muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on tottunut siihen, että jokainen osaa avata itse suunsa kun on tarvetta avautua. Jos toinen on tuppisuu, josta pitää tenttaamalla tiristää kaikki informaatio irti, ei sekään ole ihan tasapainoisen ihmissuhteen pohjaksi.
Tarkoitatko , että joka kerta puhuakseni minun pitää huutaa miehen päälle?
Mies puhuu vain itsestään ja työasioistaan. En minä niihin oikein mitään voi kommentoida koska mies ei kestä kritiikkiä lainkaan.
Viimeistään noilla kriteereillä parempi unohtaa tuo mies tyyppi, ellet ajattele että "kestäisit" loppu elämän kun joku 7v avautuu omista tarpeistaan, eikä osaa olla huomaavainen tai edes aikuinen.
Kestäminen, ei myöskään ole onnellista elämää.
Ehkä hän on tottunut siihen, että jokainen osaa avata itse suunsa kun on tarvetta avautua. Jos toinen on tuppisuu, josta pitää tenttaamalla tiristää kaikki informaatio irti, ei sekään ole ihan tasapainoisen ihmissuhteen pohjaksi.