Ruokapaikassa matkivat mieheni murretta
Kommentit (17)
Joka noin on tehnyt ei elä ihan tässä hetkessä ja päivässä.
Murteita on paljon ja niin on vieraitakin kieliä, tökeröä tuollainen käytös.
Ole ylpeä miehestäsi! Hän uskaltaa puhua omaa murrettaan. Itsetunto kohdillaan, toisin kuin matkijoilla. He voivat matkia kyllä ihastuneena kauniista murteestakin.
Minulla ei ole omaa murretta, mutta vietin pienenä kesiä eräällä vahvalla murrealueella ja opiskelin siellä myöhemmin vuosia. Kun juttukaveriksi tulee samaa murretta puhuva ihminen, minun puheeni alkaa itsestään noudatella tuon murteen sointia. Koska minulla ei ole murretaustaa, en tietenkään osaa puhua sitä edes kohtalaisen hyvin, joten kuulostan juuri siltä, että matkin ja jopa ivaan. Pahoittelen.
Se joka on matkinut, niin sitä on ärsyttänyt, kun miehesi uskalsi puhua omaa murretaan. Niin oudolta kuin se saattaakin tuntua, erilaisuus on myös kadehdittavaa.
Itsekin puhun murteella, paitsi työ-ja asiayhteyksissä, mutta vapaa-ajalla, enkä välitä vähääkään, mitä muut siitä ajattelevat.
Meidän murteellamme ”ruokapaikkaa” kutsutaan yleensä ravintolaksi.
Entä jos heillä oli taustaa samasta paikasta ja murteesta?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omaa murretta, mutta vietin pienenä kesiä eräällä vahvalla murrealueella ja opiskelin siellä myöhemmin vuosia. Kun juttukaveriksi tulee samaa murretta puhuva ihminen, minun puheeni alkaa itsestään noudatella tuon murteen sointia. Koska minulla ei ole murretaustaa, en tietenkään osaa puhua sitä edes kohtalaisen hyvin, joten kuulostan juuri siltä, että matkin ja jopa ivaan. Pahoittelen.
Tämä juuri. Jotkut murteet vaan saa aikaan sen, että alkaa itsekin käyttää sitä, ilman mitään pahantahtoisuutta. Itse olin 30 vuotta sitten yhden kesän töissä karjalaisnaisen kanssa, ja edelleen käytän hyvin usein mietä ja sietä, vaikken elämässäni ole viettänyt paria päivää pidempaa aikaa itäisessä Suomessa. Se vaan tuli ja jäi. Eikä tämä nainen silloinkaan sitä pahakseen pannut, nauroi vain tarttumista. Ja samoin oma länsimurteeni tarttui keskisuomalaiseen kaveriini niin, että häntä epäiltiin baarissa lännestä päin olevaksi. Naurettiin yhdessä molemmat sille.
Vierailija kirjoitti:
Meidän murteellamme ”ruokapaikkaa” kutsutaan yleensä ravintolaksi.
Ravintola-sanan käyttö on tosiaan muuttunut paljon viime vuosikymmeninä. Ei ennen edes hyvää arkiruokaa tarjoavia lounaspaikkoja eli "baareja" kutsuttu ravintoloiksi, pikaruokaloista puhumattakaan. Ehkäpä kysyjän mies oli käynyt tällaisessa ruokapaikassa eikä oikeassa ravintolassa, joiden henkilökunnalta edellytetään asiallista ja ystävällistä käytöstä.
Kyllä minäkin lyön luurin korvaan näille savoa vääntäville puhelinmyyjille välittömästi. Näinkin päin voi toimia.
Onpa inhottavaa. Itse olen saanut vain positiivista kommenttia murteestaani. Joskus alkuaikoina nuoret pojat töissä saattoi vitsailen matkia, mutta en jaksanut pahastua.
Jokainen puhukoon tyylillään!
Minne työ määttä? Mittee työ siellä tiettä?
Piätä ihan rupesj särkkemään ku vuan uatteli asijoo.
Ruokapaikka. Mitäs tähän sanoisi.
Ruokapaikka on ok sana, ei sitä tarvitse pilkata. Useinhan sitä sanotaan reissussa, että pitäisi löytää kiva ruokapaikka.
Kuka matkii ja miksi?