Onko mahdollista muodostaa ristiriidatonta elämänfilosfiaa?
Uskovaisen ongelma on usein se, ettei kärsimykselle ja kaikille maailman tapahtumille ole helppoa antaa tyhjentävää selitystä. Miksi sallitaan kärsimys ja miksi ulkona sataa räntää. Ne tuntuvat sattumanvaraisilta asioilta.
Ateistilla ongelmana on yhteensovittaa se, ettei millään ole merkitystä, sen kanssa että meidän pitäisi pystyä se hyväksymään. Ensimmäinen on nihilistinen toteamus, toinen taas ei. Tuossa on älyllinen ristiriita.
Joko kaikki on merkityksellistä, tai kaikki on merkityksetöntä. Jos kaikki on merkityksellistä, se vaatii meiltä tiukkaa kuria. Jos kaikki on merkityksetöntä, se taas tekee meidän elämästä mahdotonta. Useimmat ihmiset yleensä poimivatkin pullasta rusinat ja pitävät ainoastaan kivoja asioita merkityksellisinä ja epämiellyttävät asiat taas sivuutetaan merkityksettöminä.
Kommentit (3)
Asioita, joita on vaikea hyväksyä:
1. Ihmiskunnan olemassaololla ei ole mitään sen suurempaa merkitystä.
2. Vapaata tahtoa ei ole olemassa.
3. Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jos mitään. Kukaan ei myöskään tiedä onko jotain jumalankaltaista olemassa vai ei.
Näiden pohjalta kun lähdet elämänfilosofiaasi muodostamaan niin ei ainakaan hirveästi jää aukkoja.
Ihmiskunnan olemassaololla voi olla joku merkitys tai sitten voi olla olematta. Ei voi tietää joten turha sitä on miettiä ja murehtia.
Samoin kaikki yliluonnolliset jumalat. Saattaa joku niistä olla olemassa, mutta mitä sitten? Yhtä hyvin voi olla olematta.
Miksi se on ongelma, ettei kaikella ole suurempaa merkitystä? Pitää vain osata hyväksyä tämä tosiseikka.