En ymmärrä vanhempia jotka lässyttää lapsilleen

Sellainen "vauvakieli" ihan tutkitusti auttaa lapsen kielen kehitykseen. Siis verrattuna siihen, että vauvalle puhuttaisiin kuin aikuiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen "vauvakieli" ihan tutkitusti auttaa lapsen kielen kehitykseen. Siis verrattuna siihen, että vauvalle puhuttaisiin kuin aikuiselle.

Taas näitä että vedotaan johonkin tutkimukseen johon ei kuitenkaan ole minkäänlaista lähdetietoa.

Lapsi tykkää siitä :) alkaa aina nauraa ja heittäytyy ”vauvaksi” se on meidän leikki, tuo turvallisuutta ja läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen "vauvakieli" ihan tutkitusti auttaa lapsen kielen kehitykseen. Siis verrattuna siihen, että vauvalle puhuttaisiin kuin aikuiselle.

Taas näitä että vedotaan johonkin tutkimukseen johon ei kuitenkaan ole minkäänlaista lähdetietoa.

En jaksa kaikkia etsiä puolestasi, mutta näiden joukossa jo useampi artikkeli lähdeviittauksineen:

https://onlinelibrary.wiley.com/action/doSearch?AllField=Caregiver+talk

Kannattaa etsiä tutkimuksia hakusanoilla caregiver talk, jos olet oikeasti kiinnostunut.

T:1

https://www.sciencedaily.com/releases/2018/08/180801102605.htm

Onhan se ymmärrettävää. Vauva reagoi enemmän omaan kieleensä =”lässytykseen” ja jaksaa kuunnella sitä kauemmin, siksi myös oppii kieltä nopeammin. Tämä on mm. aivokäyrällä todistettu (aiheesta tuli Ylellä dokkarisarja). Aikuisten puhe on menee enemmän monotonisena taustahälynä lähinnä ohi.

Ja se, että on tutkittu kaksikielisillä lapsilla ei mielestäni tarkoita, etteikö sama tulos olisi havaittavissa yksikielisilläkin.

Jotkut lässyttävät aikuisillekin, jopa työpaikalla tai terveydenhuollossa tms. Olen itsekin joskus lässyttänyt pikkuvauvalle tai kissalle mutta pyrin kyllä muuten puhumaan normaalisti lapsillekin.

Loppuiko ap:n argumentit? Ikinä täällä ei saa itseä kiinnostavista aiheista keskustelua aikaan :/

Musta on aika ikävä ajatus, että vanhemmat puhuisivat pienelle vauvalle samoin kuin vaikka kaupankassalla tai työkaverille. Uskoisin, että kielen kehityksen lisäksi sillä on vaikutusta myös tunnesiteen muodostamiseen.

Kyllä lapsille lässyttämisen vielä jotenkin ymmärtää, mutta pahimpia ovat ne vanhemmat, jotka ulottavat lässytyksensä myös aikuisiin.

Vierailija kirjoitti:

Musta on aika ikävä ajatus, että vanhemmat puhuisivat pienelle vauvalle samoin kuin vaikka kaupankassalla tai työkaverille. Uskoisin, että kielen kehityksen lisäksi sillä on vaikutusta myös tunnesiteen muodostamiseen.

Musta taas on aika ikävä ajatus, että jotkut puhuvat lapsilleen kuin koirille. Vauvakin on ihminen ja ansaitsee tulla kohdatuksi ihmisenä.

Jaaha. Kolme päivää sitten valitettiin että vanhemmat ei puhu. Saarnattiin miten pitää hellitellä. Aina on joku nälvimässä.

Lässytän vauvalle ja taaperolle ihan vaan siksi että ovat mielestäni niin syötävän suloisia ja tykkäävät ja nauravat kun välillä sössötän heille:D Koitan olla tekemättä tätä ihan hirveästi julkisilla paikoilla...

Kaikkein eniten meidän perheessä kuitenkin lässytän ja lepertelen kissalle. Se on niin söpö ja pehmoinen että on pakko!! Mieskin saa välillä lässytyksestä osansa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen "vauvakieli" ihan tutkitusti auttaa lapsen kielen kehitykseen. Siis verrattuna siihen, että vauvalle puhuttaisiin kuin aikuiselle.

Olen lukenut aivan vastakkaisesta tutkimusesta, jossa sanottiin että lässytys haittaa vauvan kielellisen ymmärryksen kehitystä. Minusta se kuulostaa järkevältä, koska mitä iloa vauvalle on ymmärtää lässytystä jota kukaan oikeasti ei käytä. Mutta enpä muista lähdettä itsekään, joten tietoarvo 0.

Lapselle pitää puhua, jotta lapsi oppisi puhumaan. Se on ihan se ja sama, lässytät vai puhut kirjakieltä, kunhan katsot lasta silmiin ja olet hänelle läsnä. Iso osa vanhemmista ei esim. päiväkodin pihalla "näe" lastaan, he katsovat ohi ja sivuun ja hokevat, että on kiire. Arvaa kahdesti, millaista sanastoa lapsi tuosta oppii?

Ärsyttää nämä äidit jotka matkivat vauvansa jokeltelua, eivätkä itse saa sanottua mitään järkevää sanaa. Mitenköhön ne muksut oppii edes puhumaan? Tai sitten on näitä jotka juttelee lapselleen näytellen yliinnokasta.  Esim. lapsi on laskenut mäestä ja äiti on kiljumassa "hyvä, hienoa" oikee isosti hymyillen.

Suurperheen äiti kirjoitti:

Ärsyttää nämä äidit jotka matkivat vauvansa jokeltelua, eivätkä itse saa sanottua mitään järkevää sanaa. Mitenköhön ne muksut oppii edes puhumaan? Tai sitten on näitä jotka juttelee lapselleen näytellen yliinnokasta.  Esim. lapsi on laskenut mäestä ja äiti on kiljumassa "hyvä, hienoa" oikee isosti hymyillen.

Jaa että ei saa kannustaa eikä olla iloinen ja pirteä? Miten ihmeessä jotakuta voi ärsyttää toisen ihmisen hymyily? En vaan käsitä. Paljon ärsyttävämpää on sellainen aina naama peruslukemilla oleminen ja epämääräinen murahteleminen ja jatkuva voivottelu siitä ja tuosta.

Pääasia varmaan on, että vauvalle/lapselle puhutaan paljon, ja ystävälliseen sävyyn. Siitä lapsen aivotkin kuulemma paremmin kehittyvät, ja lapsen oma puhe. Kukin äiti taaplaa ja baablaa tyylillään, siten kuin hänelle on luontevinta.

Vauvan jokeltelun matkiminen on täysin luonnollista ja vahvistaa äidin ja lapsen vuorovaikutussuhdetta. Masentuneet äidit esimerkiksi eivät juurikaan matki vauvojaan.

Mun tuttava lässyttää 9-v pojalleen. Sääliksi kävi poikaa kun kuuntelin vierestä.