Onko ihmistyyppiä joihin punkit ei koske?

Tai sitten se osaa liikkua luonnossa fiksusti?

Joskus muinoin, siis joitakin vuosia sitten HS:n mielipidepalstalla oli tästä kirjoitus. Pariskunta, joka liikkui samoissa paikoissa, mutta vain toisella oli punkkeja säännöllisesti. Ehdottivat, että tätä pitäisi tutkia, voisi löytyä torjuntakeinoja. Että kai toi on ihan oikea ilmiö.

Kokoomuslaisiin ne ei koske, kun ovat verenimijöinä lajitovereita.

Itse olen kulkenut ties missä rämeiköissä eikä koskaan ole punkkeja ollut.

Valkosipulista eivät tykkää. Minulla ei ole koskaan ollut punkkia, mutta harvemmin liikun heinikossa tai rannikolla.

Ei koske punkin kun on sellaiset vaatteet, ettei punkin pysty mitenkään pääsemään iholle.

Kuljen metsässä täysin huolettomasti enkä pelkää punkkeja. Suhtaudun välinpitämättömästi, ehkä ne aistivat sen, että en pelkää ja jättävät rauhaan. Minulla ei ole koskaan ollut punkkeja.

Minulla on ollut punkki kaksi kertaa, mutta tunnen minua enemmän ja rämäpäisemmin luonnossa liikkuneita, joilla ei ole ollut kertaakaan.

Ensimmäisen kerran ala-asteiässä näin rengasihottuman itselläni, mutta luulin sitä mäkäräisen piston aiheuttamaksi. Vasta aikuisena ole tajunnut sen olleen punkin aiheuttama. Itse punkkia en nähnyt.

Toisen kerran sain punkin aikuisena ollessani eräretkellä metsässä. Aamuyöllä teltassa raavin niskaani ja tunsin hiusrajassa punkin. Lähdimme heti kotiin ja sieltä päivystykseen, jossa hoitaja onnistui irrottamaan punkin elävänä. Rengasihottumaa ei tullut enkä saanut antibioottikuuria, vaikka kävin varmuuden vuoksi lääkärillä.