Tuskallista tajuta aina jälkeenpäin, mitä olisi pitänyt tehdä

se on jälkiviisautta.

Yleensä ihminen tekee täydellistä huonompia ratkaisuja siksi, että ratkaisu täytyy tehdä, ennen kuin kaikki asiaan vaikuttavat tekijät ja mahdollisuudet ovat selvillä. Ja näin on käytännössä aina. Esim toisten ihmisten reaktiota ei voi etukäteen tietää.

Toinen seikka on se, että ihmisen psykologiaan kuuluu, että luovempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja syntyy kun asiaa saa pohtia rauhassa tarpeeksi kauan. Päätökset ns. kypsyvät. Paitsi että nykyään niitä ei yleensä saa kypsytellä, aina pitää säheltää heti.

up

Vierailija kirjoitti:

se on jälkiviisautta.

Yleensä ihminen tekee täydellistä huonompia ratkaisuja siksi, että ratkaisu täytyy tehdä, ennen kuin kaikki asiaan vaikuttavat tekijät ja mahdollisuudet ovat selvillä. Ja näin on käytännössä aina. Esim toisten ihmisten reaktiota ei voi etukäteen tietää.

Toinen seikka on se, että ihmisen psykologiaan kuuluu, että luovempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja syntyy kun asiaa saa pohtia rauhassa tarpeeksi kauan. Päätökset ns. kypsyvät. Paitsi että nykyään niitä ei yleensä saa kypsytellä, aina pitää säheltää heti.

Niin. Tajusin vähän aikaa sitten, että keksin sen parhaan ratkaisun (nykyiseen tilanteeseen) ihan alussa. Se oli itse asiassa kaikkein yksinkertaisin ja loogisin ratkaisu, eikä asian monimutkaistamiselle mitään hyvää syytä ole ollut alunperinkään. En ymmärrä, harmittaa kyllä. Ap

Muita tunareita paikalla?

Onko joku oppinut muuttamaan päätöksentekonsa kelvolliseksi? Vai onko pakko vaan hyväksyä, että isojakin virheitä tulee aina tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se on jälkiviisautta.

Yleensä ihminen tekee täydellistä huonompia ratkaisuja siksi, että ratkaisu täytyy tehdä, ennen kuin kaikki asiaan vaikuttavat tekijät ja mahdollisuudet ovat selvillä. Ja näin on käytännössä aina. Esim toisten ihmisten reaktiota ei voi etukäteen tietää.

Toinen seikka on se, että ihmisen psykologiaan kuuluu, että luovempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja syntyy kun asiaa saa pohtia rauhassa tarpeeksi kauan. Päätökset ns. kypsyvät. Paitsi että nykyään niitä ei yleensä saa kypsytellä, aina pitää säheltää heti.

Niin. Tajusin vähän aikaa sitten, että keksin sen parhaan ratkaisun (nykyiseen tilanteeseen) ihan alussa. Se oli itse asiassa kaikkein yksinkertaisin ja loogisin ratkaisu, eikä asian monimutkaistamiselle mitään hyvää syytä ole ollut alunperinkään. En ymmärrä, harmittaa kyllä. Ap

Millainen oli sun alkuperäinen suunnitelma ja miten kaikki meni? Kerro lisää.

Olen pitkäaikaistyötön ja kohta tunaroin itseni jauhelihaksi raiteille, koska olen joutunut sellaisille raiteille josta kukaan rekrytoija ei halua valita minua, vaikka haen tavallisia töitä joita voisi tehdä ilman koulutustakin...

Miettinyt kohta 2 tuntia menenkö autolla kauppaan vai kävelenkö. Käytänkö bensaa että saisin hieman enemmän tavaraa vai tyydynkö vain pakolliseen ja todennäköisesti kastun. Tiedän, että kumman ratkaisun valitsenkin jossittelen sitä koko viikonlopun.

Elämä on mennyt seuratessa kuinka muut tekevät päätöksiä ja valintoja lennosta eikä heitä kiinnosta sen enempää. Itse katsellut vierestä et jos tekisitkin noin niin olisi parempi juttu ja blaablaaablaaaaaaablaaaaaaaaaaa.

Ja melkein aina kun olen jonkin valinnan tehnyt olen sitä valintaa kärsinyt mielessä pitkiä pitkiä aikoja. Huomannut elämän kuitenkin aina asettuvan, mutta silti.. Jos en olisi tätäkään kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se on jälkiviisautta.

Yleensä ihminen tekee täydellistä huonompia ratkaisuja siksi, että ratkaisu täytyy tehdä, ennen kuin kaikki asiaan vaikuttavat tekijät ja mahdollisuudet ovat selvillä. Ja näin on käytännössä aina. Esim toisten ihmisten reaktiota ei voi etukäteen tietää.

Toinen seikka on se, että ihmisen psykologiaan kuuluu, että luovempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja syntyy kun asiaa saa pohtia rauhassa tarpeeksi kauan. Päätökset ns. kypsyvät. Paitsi että nykyään niitä ei yleensä saa kypsytellä, aina pitää säheltää heti.

Niin. Tajusin vähän aikaa sitten, että keksin sen parhaan ratkaisun (nykyiseen tilanteeseen) ihan alussa. Se oli itse asiassa kaikkein yksinkertaisin ja loogisin ratkaisu, eikä asian monimutkaistamiselle mitään hyvää syytä ole ollut alunperinkään. En ymmärrä, harmittaa kyllä. Ap

Millainen oli sun alkuperäinen suunnitelma ja miten kaikki meni? Kerro lisää.

Äh, tätä on nyt hyvin vaikea kertoa ilman tunnistamista. Meillä oli tulossa perinnönjako ja ensimmäinen ajatus oli, että kaikkein järkevintä olisi yrittää saada itselleen mahdollisimman suuri osuus rahana, ilman kiinteää omaisuutta, että voisimme ostaa heti talon/asunnon. En tiedä mistä lähti ajatus, että jaetaan minunkin haltuuni tulisi osa metsää. Jostain syystä perinnönjaossa tuli riitaa ihan tyhjästä (ei kylläkään minun aloitteesta) ja se viivästyi ja viivästyi.

Samaan aikaan minulle tuli samaan aikaan kaksi unelmaa käsien ulottuville: unelmieni talo tuli myyntiin ja hain haluamaani opiskelupaikkaa. Talo myytiin sillä aikaa kun perinnönjako oli kesken, olisin toki voinut yrittää varata sitä, jos olisin ollut 100% varma enkä puntaroinut. Lisäksi menetin opiskelupaikan myös (jonka kyllä siis sain) koska perinnönjakokiistassa kesti niin kauan, että minulla ei ollut tarvitsemaani rahaa vuokrata yksityiseltä asuntoa Helsingistä (jos olisin ennakoinut tilanteen ja ollut 100-varma että ensisijaisesti haluan opiskelupaikan, olisin voinut koettaa hakea lainaa asunnon vuokrausta varten). Tänään, noin vuosi myöhemmin, tajusin mitä olisi pitänyt tehdä. Minun olisi kannattanut yrittää saada osuuteni rahassa, ostaa talo heti, ja opiskella haluamaani alaa osin etänä ja osin lähikaupungissa maksetuilla tunneilla. Näin olisin väleissä vielä sukuni kanssa, minulla olisi kaunis talo, ja olisin säästänyt valtavat määrät taloudellista tappiota ja stressiä.

Olen myöhemmin analysoinut että pääsyyt epäonnistumiseen olivat ristiriitaiset unelmat ja epävarmuus niistä, sekä liian vähän aikaa järkeviin päätöksiin. Mutta kuten sanottua, jos olisin kuunnellut vaan ensimmäistä mielijohdetta, joka oli, että perintö olisi parhaiten hyödynnetty rahana --> asuntona, tilanne olisi varsin paljon parempi.

..

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Loogisesti ajatellen, jos teit vuosi sitten virheen ajattelussasi, niin mikä seikka puoltaa sitä että tänään olisit päättelyssäsi oikeassa?  Minun mielestäni ei mikään.

Todenäköisesti olet tänään yhtä hukassa kuin aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Loogisesti ajatellen, jos teit vuosi sitten virheen ajattelussasi, niin mikä seikka puoltaa sitä että tänään olisit päättelyssäsi oikeassa?  Minun mielestäni ei mikään.

Todenäköisesti olet tänään yhtä hukassa kuin aiemminkin.

Tänään minulla on taas eri olosuhteet, mikä vaatisi erilaisien ratkaisujen kehittämistä kuin mitä vuosi sitten olisi ollut käsillä. Näihin olosuhteisiinkin kai keksin oikean ratkaisun vuoden päästä? Tarvitsisin kai jonkun ammatti-ihmisen ratkaisemaan tilanteeni, näkemään sen ikään kuin ulkoa päin. En tiedä olisiko se terapeutti, talousneuvoja vai mikä. Itse en ikäänkuin pysy mukana enkä hahmota mikä on todellista nyt, ja mikä on vaikka vuoden sisällä realistista erilaisissa ratkaisuissa. Ap

Virheet kuuluu elämään. Samoin se, että jälkikäteen on tiedossa ne oman valinnan seuraukset (jotka voivat olla huonoja), sekä se, että aika antaa etäisyyttä, joka puolestaan tuo objektiivisuutta poistamalla suurimmat tunnereaktiot käsillä olleeseen tilanteeseen/valintaan. Tästä syystä on ihan luonnollista, että monesti vanhoja valintoja miettiessä päätyy lopputulemaan, että tänään valitsisi toisin.

Jos uskoo "salaisuuteen", niin siitä näkökulmasta elämä toi toivomani asiat ulottuville. Mutta soppaan sekoittui twistiksi toisten asianosaisten käänteet, oma vaikea sairaustilanne samanaikaisesti ja se, että käytössä raha ei tulos ollut kivasta lottovoitosta, vaan rakkaan ihmisen poismenosta. En kylläkään usko "secretiin", mutta sen soveltamiseen löytyisi tästä herkulliset ainekset.

Elämä kerrankin antoi mitä pyysin, mutta en pystynyt sitä ottamaan. Liikaa hyvää kerralla! Niinkin on, että uusrikas ei osaa rahoja käsitellä, sekin on tunnettu fakta.

..Ja jos ei ole myötäkäymisiin tottunut, ei pysty luottamaan siihen, että elämä kantaa. Toisin sanoen silloinkin jos ulkopuoliset olosuhteet eivät pilaa mahiksiani, niin silloin näköjään teen sen itse. Surkeudessa ja ongelmissa on tuttu viehätys. En pysty oikein lakata soimaamasta itseäni tästä.

nosto vielä -Ap

En tiedä, kannattaisiko minun nyt myydä omistamani metsä, ostaa vastaavanlainen talo muualta - eihän se maailman ainoa hyvä talo sentään ollut. Saisin osan kärsimästäni tappiosta korjattua. Muuten raha vaan valuu päivittäiseen elämään. Ap