Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan rakkautta niin paljon, että aloin itkemään kaupassa
21.05.2019 |
Tuli herkkä hetki kaupassa kun kuulin yhden biisin ja kun pääsin kotiin niin sorruin vollottamaan sydämeni kylläisyydestä.
Olen jo kai kuukausia hiljalleen miettinyt takaraivossa kuinka olisi ihanaa jos olisi läheisyyttä, tuntisin itseni naiseksi ja rakastetuksi.
Olen oikeasti vahva nainen ja hyvin pärjäävä yksinkin.
Pohdiskeleva ja sisäinen maailmani on yllätyksellinen.
Pidän itseäni myös kauniina ja pidän elämän syvällisyydestä.
Pinnallinen maailma ei ehkä ole minun juttuni ja tarkoitan tällä materiaa, jatkuvaa bisnestä sekä ulkoisen kauneuden jatkuvaa hiomista sekä suorittamista ylipäätään.
Vaikka itsekin olen siihen syyllistynyt. Nykyään arvot vain muuttuvat jatkuvasti sisäiseen maailmaan päin ja se mitä meillä on annettavaa toisille henkisellä tasolla.
Siksi tuntuu joskus, etten edes kuulu koko yhteiskuntaan, täällä täytyy kuitenkin pärjätä. Tiedän, että se vika on varmasti omassa asenteessani mutta olen alkanut kapinoimaan ajatuksen tasolla yhteiskunnan tiettyjä osia vastaan. Tahdon aitoutta ja pysyn laitamilla katselemassa ja ihmettelen elämää.
En halua keskiöön.
Minusta on tullut kokemuksien myötä hyvin herkkä, kyseenalaistava, estynyt ja jopa hieman pelokas miesten(kin) suhteen.
Pelkään etten voi luottaa ja etten riitä tällaisena kuin olen.
Pelkään, että minulta halutaan vain seksiä loppuen lopuksi niin kuin lähes joka suhteessa missä olen ollut tähän mennessä.
Olen rakastunut vääriin ihmisiin.
Alkoholisteihin, varattuun, työnarkomaaniin, jolla on myös sitoutumiskammo ja myös muutenkin ihmisiin jotka lopulta vain satuttivat vaikka antoivat luvan ymmärtää paljon.
En ole oikeastaan koskaan edes ollut kihloissa, muuttanut yhteen tms.
Rakastan edelleen yhtä näistä miehistä, olen luonut illuusion hänestä, joka on tehnyt elämästäni paremman kuvitellen, että täällä on myös hyviä ihmisiä. Olen antanut kaiken anteeksi ja haluan säilyttää mahdollisen harhakuvani vaikka kaiken lisäksi en häntä koskaan tule saamaan.
Rakkaus on kuitenkin onneksi vapaata ja niin ollen en halua koskaan edes vaatia keneltäkään mitään saatika olla vihainen siitä etteivät tarpeeni tyydyty.
Joudun vain hyväksymään kaiken mutta silti itkettää ja mietin miksi en voi olla vain normaali ihminen, jonka on helppoa sitoutua.
Toisaalta arvostan myös omaa maailmaani ja yksityisyyttä.
Jokainen kuitenkin kai tarvitsee rakkautta, läheisen keskustelukumppanin jne.
Olen aika vetäytyvää sorttia ja ihmissuhteet käyvät vaikeammaksi mitä vanhemmaksi tulen. Vaikka en näin haluaisi mutta jostain syystä tähän on vain tultu.
Olen 24v.
Kommentit (17)
Mulla on ihan samanlaiset ajatukset. En vain ole rakastunut kuin kerran. Siitä on yli 20 vuotta, eroon johti se suhde. Nyt olen ollut kohta 10 vuotta yksin ja välillä itku tulee yllättävissä tilanteissa. Pärjään ja viihdyn yksinkin, mutta toisinaan rakkauden ja läheisyyden kaipuu saa vallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea. Ymmärrys ei riitä miksi joku itkee. Eihän rakkautta ole.
Säähän oot naispuoleinen versio minusta.
Sehän se ongelma on, että te rakastutte niihin luusereihin. Turhaan siellä itket kun vika on itsessä.
Olet vahva ja itsenäinen mutta miehenkaipuu saa sinut itkemään.
Olet mielestäsi kaunis mutta kauneuden hiominen ei ole juttusi.
Itse lähtisin purkamaan noita ristiriitoja, miksi pitää sanoa että on jotain vaikka ei välttämättä ole. Haluaisiko oikeasti olla? Mitä pitäisi tehdä että olisi.
Mutta mitäs minä tiedän, ei se sinua välttämättä auttaisi.
Toivottavasti löydät sopivan miehen, lykkyä tykö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka haluaa mieheksesi jos yhä rakastat jotain luuseria joka on satuttanutkin sinua.
Vierailija kirjoitti:
Olet vahva ja itsenäinen mutta miehenkaipuu saa sinut itkemään.
Olet mielestäsi kaunis mutta kauneuden hiominen ei ole juttusi.Itse lähtisin purkamaan noita ristiriitoja, miksi pitää sanoa että on jotain vaikka ei välttämättä ole. Haluaisiko oikeasti olla? Mitä pitäisi tehdä että olisi.
Mutta mitäs minä tiedän, ei se sinua välttämättä auttaisi.
Toivottavasti löydät sopivan miehen, lykkyä tykö.
Niin kuin tuossa tekstissä kerroin, niin elämäni on mennyt jatkuvasti eteenpäin muuttaen arvomaailmaani. Asiat eivät ole kovin mustavalkoisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säähän oot naispuoleinen versio minusta.
♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan exääni niin paljon, että itken usein kaupassa, kadulla ja milloin missäkin. Usko pois, tuo tuska ei ole mitään siihen verrattuna, mitä se on kun joutuu oikeasti menettämään rakastamansa ihmisen. En siis vähättele, tiedän vain, sillä olen kokenut molemmat, edellä mainitun ja mitä itse mainitsit.
En osaa kuvitella rakastuvani kehenkään muuhun, ja häntä en saa... joten yksin kai tässä loppuelämä vietetään. Paljon on vuosikymmeniä yksin elettävänä. :'(
Nyt täytyy kyllä myöntää, etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei nyt tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa mieheksesi jos yhä rakastat jotain luuseria joka on satuttanutkin sinua.
Pitkä juttu. Meistä jokainen on haavoittuvainen kuitenkin. Se mieskin joka minua satutti, tuskin itse edes halusi niin tarkoittaa. Ei vain kyennyt antamaan minulle sitä mitä tarvitsin ja toisinpäin. Niinpä sitten ilmaisi asiansa kivuliaasti.
Vaikka teot on vääriä niin kannattaa katsoa joskus myös toiselta puolen.
Ei tietysti kaikissa tapauksissa mutta olen kyllä itsekin satuttanut ihmisiä omien heikkouksien vuoksi vaikka tavallaan en sitä olisi niin halunnutkaan.
Jotkut tapaukset ovat olleet kyllä sellaisia etten pysty antamaan täysin anteeksi ja vuosien jälkeenkin puistattaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blaa blaablaa. Kirjoitustyylistä tämän trollillen tuntee. Et ole vieläkään oppinut tiivistämään ja napakoittamaan kerrontaasi. 0/5
Nyyh ja yhhh, kukaan ei välitä minusta ja elämä ei olekaan kelkkää juhlaa!
Nyt se pää pois /Cstä, ja ala elämään elämääsi. Tai älä ainakaan tule tänne ruikuttamaan lääkityksesi puutetta.
Olen rakastunut vääriin ihmisiin.
Alkoholisteihin, varattuun, työnarkomaaniin, jolla on myös sitoutumiskammo ja myös muutenkin ihmisiin jotka lopulta vain satuttivat vaikka antoivat luvan ymmärtää paljon.
En ole oikeastaan koskaan edes ollut kihloissa, muuttanut yhteen tms.Rakastan edelleen yhtä näistä miehistä
Vinkki vinkkersson: älä ainakaan näistä lähde avautumaan heti ensimmäisenä. On hiukan epäilyttävää, jos 24-vuotias on jo rakastunut suinpäin moneen otteeseen, ja useampaan alkoholistiin, useampaan varattuun ym. ym. ilman, että olisi edes asunut kenenkään kanssa. Vaikutat läheisriippuvaiselta muutenkin.
Alue: Aihe vapaa
Olen nykyään myös koko ajan armollisempi ajatukselle, että voin kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla apua sekä vastauksia tarkotukseeni.
En ole koskaan ollut himo uskovainen ja olen häpeillyt uskoani. En ole ollut varma edes uskostani.
En ole vieläkään vaikka nykyään mietin paljon useammin Jumalaa ja rukoilen, koska se helpottaa oloani. Edes on juuri se illuusio, että voin tukeutua johonkin ja joku rakastaa minua sekä vajavaisuuttani.
Täytyy olla aina jokin johon tarttua kiinni ja nojautua, ennen se oli päihteet ja suorittaminen töissä tms riippuvuudet.
Nykyään yritän valita edes parempia tukijoita vaikka joskus metsään mennäänkin.
Ap