Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja elämä kriisissä vai pelkkiä normaaleita raskausajan ajatuksia? Help!
19.05.2019 |
En ole pystynyt puhumaan tästä kenellekään, joten kirjoitan tänne.
Tapasin miehen4v sitten ja ihastuttiin kunnolla. Muutin mieheni perässä toiselle puolen suomea, jonne alettiin rakentaa elämää. Ollaan jo yli 30-v ja yhtäkkiä huomasin 4kk sitten että olen raskaana..
Mietittiin viikkotolkulla, mitä raskauden kanssa teemme. Minä olin ehkä enemmän lasta vastaan - mua kauhistutti se ajatus, että me joku päivä erottaisiin miehen kanssa. Ja koska mies varmasti jäisi tänne missä nyt asumme, joutuisin minäkin jäämään jotta lapsella olisi isä. En ole siis täysin sopeutunut tänne, minulla on paljon ystäviä etelässä, mutta täältä niitä on ollut vaikea saada.
Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että pidetään lapsi. Ajattelin, että mitä jos kaikki kuitenkin menee hyvin miehen kanssa - en voi jättää elämää elämättä pelkojeni vuoksi.
Nyt oon 20. vkolla raskaana ja nuo samat ajatukset on alkaneet nostaa päätään. Meen ihan paniikkiin kun tajuan, että mun on asuttava täällä seuraavat 18 vuotta. Näen kauhukuvia, että ollaan erottu ja joka toinen viikko olen vain yksin, ainoat kontaktit ovat työkaverit....joista heistäkin on tullut etäisiä ylennyksen saatuani.
Mietityttää meidän suhde - oon ollut kova matkustamaan mutta miehen kanssa pääsee aika harvakseltaan. Lähtee kuitenkin, mutta ei eksoottisempiin paikkoihin. Välillä mietin että miksi edes olen hänen kanssaan koska olemme tosi erilaisia... Mies kuitenkin kohtelee mua hyvin, eikä mulla ollut tällaisia ajatuksia ennen raskaaksituloa. Hän tosin syyttää mua siitö, että vaikutan torjuvalta.
Onko muilla ollut tällaista? Onko tää raskausajan masennusta vai mitä tää on? Kuuluuko kaiken kyseenalaistaminen raskauteen, vai onko tässä kyse jostain muusta?
Kommentit (11)
Oliko raskaus toivottu? Jos ei niin ihmettelen ajatuksiasi, toki voi olla, että johtuu raskaushormoneista. Jos ei, niin en ymmärrä , miksi hankitte lapsia?
Vaikutat torjuvalta. Jos olisin miehesi, niin viheltäisin pelin poikki. Et ole valmis elämään suhteessa selvästikkään. Se on ikävää sinulle ja ennen kaikkea miehellesi . Miksi mies halusi lapsia? Eikö hän huomannut tuota epävarmuuttasi vai tuliko se nyt raskauden myötä? Todella hankala tilanne . Minusta tuntuisi pahalta, jos joku kokoajan epäröisi suhdetta. Miten voisi edes rakentaa yhteistä tulevaisuutta, kun toisen ajatukset heittelee puolelta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi perustit perheen miehen kanssa, josta et ole varma. Kyllä sinä tiesit ennen rakkauttakin sen. Minusta toimintasi kuulostaa ikävältä. Mietit pidätkö lapsen vaikka tiesit ettei mies ole mieleinen. Ymmärtäisit tuon ehkä joltain 18-vuotiaalta, mutta olet kuitenkin yli 30v. Onko mielestäsi tuo aikuismaista ja vastuullista toimintaa?
Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lapsia tehdään vain suhteisiin, joihin niitä aidosti halutaan. Ilmeisesti sinä et oikeasti halunnut.
En valitettavasti osaa asettua tilanteeseesi koska raskauteni ovat olleet alusta asti toivottuja ja haaveiltuja, lapset "oikean" miehen kanssa tehtyjä. Olen jotenkin naiivisti kuvitellut näiden olevan ihan perusasioita perheen perustamisessa mutta ilmeisesti niin ei olekaan...
Sanoisin näin kolmekymppisenä esikoistaan odottavana naisena, että hormonien takia melkein kaikki asiat tuntuu isommilta kuin oikeasti ovatkaan. Se menee ohi. Päästä höyryt kerran kunnolla ulos, ja olet taas hetken tyytyväisempi.
Kyllä ystäviä saa kun vaan jaksaa yrittää. Älä nyt ainakaan raskaana tee mitään hätiköityjä eropäätöksiä. Jos suhde tuntuu hyvältä niin älä murehdi tulevaisuutta. Jos ei tunnu hyvältä eikä ole tuntunut aikoihin, niin eroa toki. Ja kyllä voit muuttaa takaisin eteläänkin, ovat lapset selvinneet pahemmastakin kuin muutaman sadan kilometrin etäisyydestä isään. Isä voi myös muuttaa perässä, jos niikseen tulee.
Isoin ongelmasi taitaa olla ystävien puute uudella paikkakunnalla. Mitä jos aloittaisit jonkun harrastuksen? Tai liity vaikka johonkin mammakerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko raskaus toivottu? Jos ei niin ihmettelen ajatuksiasi, toki voi olla, että johtuu raskaushormoneista. Jos ei, niin en ymmärrä , miksi hankitte lapsia?
Vaikutat torjuvalta. Jos olisin miehesi, niin viheltäisin pelin poikki. Et ole valmis elämään suhteessa selvästikkään. Se on ikävää sinulle ja ennen kaikkea miehellesi . Miksi mies halusi lapsia? Eikö hän huomannut tuota epävarmuuttasi vai tuliko se nyt raskauden myötä? Todella hankala tilanne . Minusta tuntuisi pahalta, jos joku kokoajan epäröisi suhdetta. Miten voisi edes rakentaa yhteistä tulevaisuutta, kun toisen ajatukset heittelee puolelta toiselle.
Aloituksessa sanotaan että ei ollut toivottu. Yks kaks vaan huomasi olevansa paksuna.
Luuletteko te, että hyvä parisuhde tekee vuositolkulla elämästä ihanaa? Kuten kertoin, mulla ei ole täällä juuri ystäviä. Nyt tuntuu, että on vielä vähemmän, koska ylennyksen vuoksi olen monen kaverini pomo. Tottakai se vetää mielen matalaksi, että ystävät ovat toisella puolen suomea ja näkee heidän sosiaalista elämää jatkuvasti instagramissa. Tämä ystävättömyys tekee mun elämästä täällä aika ankeaa. Hyvinä päivinä jaksan tsempata, että kyllä niitä.kavereita vielä löytyy, mutta huonoina päivinä vaivan synkkyyteen.
Kaikista onnekkaimpia ovat mun mielestä he jotka saavat koko paketin-miehen ja vielä haluamaltaan puolelta suomea. En odotakaan, että tällaiset ymmärtäisivät omaa ja muiden kaukana asuvien tilannetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on siinä että mitä pitää tärkeänä, itse hyvää parisuhdetta ja perhettä. Ystävät on sijalla 2. Pilaat suhteesi tolla ja toteutat sillä sen mitä pelkäät.
Eli varaappa aika tunnekeskeiseen pariterapiaan. Sitte kysymys miksi ette voisi muuttaa?
Mikä pakottava tarve on seuraavat 18 vuotta asua samalla paikkakunnalla? Lapset eivät mene rikki vaikka eroaisi tai saisi töitä jostain muualta, tuppaavat olemaan suht mukautuvaista sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin miettimään, että olisiko tämä kuitenkin provo. Voisiko yli 30v käyttäytyä noin vastuuttomasti
Ja vielä lisään, että oon yrittänyt puhua miehelle tuosta muutosta, mutta ollaan ennen mun raskaaksituloa puhuttu, että yritetään sopeutua tänne. Mieskäön ei siis ole täysin täältä, mutta lähempää kuin minä.
Ap