Onko kukaan muu ollut sairaassa parisuhteessa, mutta ei ole sitä vain tajunnut?

Eikö kukaan muu?

Olen itse eronnut jo vuosia sitten, mutta nyt taas muistui mieleen, kun joku nosti ketjun vihreistä silmistä. Muisti, kuinka vuosia sitten minulla oli vihreämmät silmät kuin nykyään. Koska itkin niin paljon, ja väri korostui.

Hmm... olen siis ainut.

Ap

Täällä yksi, olen mies, mutta sillä ei liene merkitystä. Tein lasen syntymän jälkeen kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin, mutta mikään ei riittänyt. Lopulta terveys vei lääkäriin ja pitkien tutkimusten jälkeen kaikki johtukin myrkyllisestä parisuhteesta. Se on jännä miten pikkujiljaa kaikki tapahtui. Vaatimuksia vaatimusten perään, ja yleisesti sitä tekee kaikkensa että oma perhe olis onnellinen.

Niin minullakin. Mikään ei koskaan riittänyt. Teit niin tai näin, oli se aina väärin päin.

Ap

Mulla ex oli todellakin outo. Muuttui lapsen syntymän jälkeen tosi paljon, ei halunnut yhtään enää olla kotona, aina vaan vapaa-ajalla meni baariin ja keksi vaikka mitä menoa ettei tarvinnut olla kanssani ja vauvan hoitoon osallistua mitenkään. Pian alkoi myös haukkuminen, olin läski lehmä ym. En siksi halunnut heti erota kun ajattelin että se on jotenkin noloa, ettei kukaan halua yksinhuoltajan kanssa olla edes kaveri, saatikka parisuhteessa. Miehen touhu muuttui kuitenkin vaan sairaammaksi: hän humalassa satutti minua ja hän maksoi aina vaan omat menonsa, ei mitään lapsen/yhteisiä kuluja ja ei ostanut edes ruokaa. Eikä halunnut olla minun kanssani missään julkisesti koskaan. Monta vuotta meni tajuta että mies oli täysi alkoholisti ja hyvin itsekeskeinen. Vaikka laihdutin rajusti olin edelleen se läski lehmä ja tein aina kaiken väärin. Kun paras ystäväni kuoli, mies ei tukenut yhtään, hautajaispäivänäkin meni baariin. Tästä kaikesta on jo vuosia aikaa mutta olen edelleen yksin, en luota miehiin tai keneenkään ja ajattelen olevani täysin arvoton. Ja myöhemmin selvisi myös että mies oli pettänyt minua kun lapsi oli vauva... olisi vain pitänyt erota silloin aikoinaan.