Voiko minusta enää koskaan tulla mitään, tässäkö tämä on?

Olen kohta 30-vuotias, kahden alan tutkinnot hankkinut. Molemmissa tutkinnoissa tein kuitenkin sen virheen, että erikoistuin aivan vääriin asioihin, eivätkä tutkinnot sellaisenaan ole enää minkään arvoisia, ensimmäisen tutkinnon tiedot ovat jo tähän päivään suurimmaksi osaksi vanhentuneet. Jälkimmäinen tutkinto on sinänsä hyvä amk-tutkinto, mutta itseäni kiinnostavia töitä en sillä ole saanut, enkä tiedä mihin sillä voisin edes niiden lisäksi hakea.

Minulla on tällä hetkellä matalapalkkainen osa-aikatyö jota häpeän (turhaan, tiedän), enkä koe sitä merkitykselliseksi. Työyhteisö on kuitenkin mukava ja siksi viihdyn. Vapaa-ajallakaan minulla ei ole säännöllisiä harrastuksia joista saisin sisältöä elämään. Minulla on kuitenkin kotona ihana sielunkumppani, mutta en tiedä riittääkö tulevaisuuden suunnitelmiksi ja haaveiksi pelkkä naimisiin meno ja perheen perustaminen, kun senkin kasassa pysyminen on nykyään vähän niin ja näin.

Mitä ihmettä teen? Voinko vielä lähteä opiskelemaan? Oppisopimus tai harjoittelu itseä kiinnostavalle alalle? Joka päivälle jotain puuhastelua kansalaisopistosta?

Hävettää olla jo tässä iässä ja tajuta, että ei ole vielä saavuttanut yhtään mitään, eikä ole enää ollenkaan varma tuleeko saavuttamaankaan. Muita kohtalotovereita?