Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä äitejä jotka...
11.05.2019 |
...ensin välttämättä haluavat lapsia ja sitten jatkuvasti ja koko ajan valittavat siitä miten perseestä äitiys on, miten kovin raskasta se on ja miten lapset vit*ttavat. Etenkin somessa tämä ilmiö on tuttu; itselläni on Facebookissa kavereina muutama äiti ja he eivät mitään muuta teekään kuin valittavat äitiyden huonoista puolista. Aivan kuin ei olisi ollut tiedossa, että vanhemmuus on rankkaa? Miksi lapsia on pakko vääntää, jos niiden kanssa eläminen, kasvattaminen on niin kovin kamalaa ja pilaa vain elämän? Ymmärrän, että se on myös palkitsevaa ja rankat päivät kuuluvat asiaan, mutta miksi lapsia on ihan pakko tehdä jos se tekee elämästä vain helve*tiä?
Kommentit (16)
Äitiyden kauheutta ei voi mitenkään tietää ennen kuin niitä lapsia hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä, miksi ihmiset hankkivat useampia lapsia!
Juuri yksi kaveri julisti Facessa kuinka hän saa nyt maailman parhaan äitienpäivälahjan; vapaata lapsistaan. En ymmärrä. Äitiys toki varmasti rankkaa, mutta että paras lahja äitienpäivänä olla ilman lapsiaan? Mitä..?
Vierailija kirjoitti:
Äitiyden kauheutta ei voi mitenkään tietää ennen kuin niitä lapsia hankkii.
Ei varmasti käytännössä, mutta kyllä jokainen tietää että äitinä oleminen on raskasta. Niin paljon asiasta puhutaan, että ei voi tulla kenellekään shokkina että on rankkaa olla vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Äitiyden kauheutta ei voi mitenkään tietää ennen kuin niitä lapsia hankkii.
"Äitiyden kauheus" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle ihmiselle on valittu tehtävä mutta ei sydän taida tyytyä siihen.
Kyllä se vaan tulee monelle yllätyksenä ja varsinkin isille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiyden kauheutta ei voi mitenkään tietää ennen kuin niitä lapsia hankkii.
No jos on niin kamalaa, niin MIKSI pitää tehdä vielä se toinen ja kolmaskin? Ja mahdollisimman pienellä ikäerolla tietysti?
T. Kahden äiti joka ei ole ikinä tajunnut tuota
Nykyään jotenkin kuuluu valittaa siitä, ja ainakaan missään nimessä ei saa sanoa että nauttisi kotiäitiydestä ja pitäisi sitä leppoisana aikana. Itse olen kerran erehtynyt sen sanomaan ja sain osakseni vain tuijotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pohdin, onko äitiys näille valittajille todella niin tuskaa vai onko kyse enemmän ronskista puhetavasta.
Ennen elettiin turvaverkoissa. Jotenkin miehet pääsee kivasti luistelemaan...
Joku sanoi viisaasti että pitäs tehdä niin monta lasta kuin on valmis hoitamaan. Oli sitä parisuhteessa eli ei.
KAIKKI on naisen vastuulla.
Luojan kiitos mieslapsesta nyt aina eroon pääsee. Kumma kun ei iso ihminen ota mitään vastuuta.
Sexsexsexsexsex
👅👅👅👅👅👅👅👅
Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia lapsiaan ei saa kehua, heidän onnistumisiaan tai omia hyviä hetkiä vanhempana ei saa hehkuttaa koska se on ylemmyydentuntoista ja itsensä jalustalle nostamista, ja niihin ihaniin hetkiin keskittyy mieluummin irl kuin menee vessaan lukkojen taakse kirjoittamaan miten mahtavaa lasten kanssa just nyt on. Sen sijaan silloin kun tuntuu että pää repeää irti vi**tuksesta voi olla hyvä idea hakeutua eri huoneeseen kuin lapset ja avautua antaumuksella nettiin tai kaverille. Sit se asia asettuu taas mittasuhteisiin ja jaksaa olla reilu lapsille.
Tässä syy miksi minä valitan lapsistani ja joskus miehestäkin anonyymisti netissä. Koska jonnekin se oma tunne täytyy purkaa, ja kun tietää ettei se nyt ole ihan mittakaavassa ja johtuu vähintään puoliksi itsestä, niin hyvä oksentaa se muualle kuin perheelle.
Ja esim. yövalvomiset, rintaraivarit, kouluikäisen valehtelu tai teinin kilarit on niitä joissa ihminen kaipaa vertaistukea, normalisointia, kannustuksen sanoja ja ehkä neuvojakin. Ei se kun kaikki luistaa kuin unelma.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jotenkin kuuluu valittaa siitä, ja ainakaan missään nimessä ei saa sanoa että nauttisi kotiäitiydestä ja pitäisi sitä leppoisana aikana. Itse olen kerran erehtynyt sen sanomaan ja sain osakseni vain tuijotusta.
Mutta miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyihmiset eivät elämän pienemmissäkään asioissa ajattele pitkäjänteisesti tai tiedosta päätösten riskejä, miksi siis lapsien suhteen.
Mulle tuli kyllä yllätyksenä äitiyden rankkuus. Kukaan ei ollut puhunut siitä mitään enkä tunne muita äitejä. Tuli myös yllätyksenä oma reaktio äitinä olemiseen. Paras äitienpäivälahja todella olisi se että saisi olla yksin. Sitä en kuitenkaan saa vaan ihan tavallisen arkipäivän.
Tämä tulee varmasti saamaan kamalasti vihakommentteja. En tarkoita olla ilkeä, mutta ihan rehellisesti vain ihmettelen tätä asiaa. Ap