Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka "tarinoivat".
11.05.2019 |
Eli kertovat juttuja ja niissä on vaan jotain, josta tietää ettei voi pitää paikkaansa. Minun nykyinen potentiaalinen seurustelukumppani on tällainen. En ole kyllä viittinyt alkaa kiistämään, ettei noin nyt vaan voi tapahtua tai tuohan on ihan mahdotonta. En oikein tiedä, miten tuommoseen pitäisi suhtautua. Voiko kyse olla vaan joko värittelystä tai oikaisusta. Esimerkki, oikaisu: Tauno on istunut 10 v vankilassa -> todellisuudessa tauno on ollut vankilassa 5*1 v kymmenen vuoden aikana.
Kommentit (25)
Tunnen. Parasta on se, etteivät muista aina itsekään, miten ovat jutun kertoneet. Ja saattavat kertoa jutun eri tavalla eri henkilöille, ja sitten lopulta unohtavat, miten on kertonut sen juuri sinulle. Eräs tuttu kertoi ystävälleni syntyneensä Kanadassa, ja minulle sitten taas USA:ssa. Kumpikaan ei taida olla totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Parasta on se, etteivät muista aina itsekään, miten ovat jutun kertoneet. Ja saattavat kertoa jutun eri tavalla eri henkilöille, ja sitten lopulta unohtavat, miten on kertonut sen juuri sinulle. Eräs tuttu kertoi ystävälleni syntyneensä Kanadassa, ja minulle sitten taas USA:ssa. Kumpikaan ei taida olla totta.
Tuskin on ees syntynyt, tais tupsahtaa marsista
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma hyvä tarina voittaa tylsän totuuden mennen tullen. En itse kumppanilta kyllä pidemmän päälle sietäisi. Vähän aikaa voisin katsella ja kuunnella. Jossain vaiheessa laittaisin pisteen eli kertoisin jonkun tarinan kohdalla, etten ole aikoihin enää uskonut hänen juttuihinsa.
Joo eli kannattaa varmaan paeta ennen kuin menee vakavaksi. Vaikka kuinka olisi muuten niin ihana. Epäonnekseni nimittäin exkin oli tuommoinen. Mistä minulle näitä aina sattuukin.
Ap
Tunnen yhden. Aivan uskomaton sälli.
Nuoruudessa kehu hulluna juominkihommiaan, sit isänsä ajo autolla ohi ni tupakat meni äkkiä piiloon. Että juua sai kirkasta viinaa isänsä kans mut tupakoida ei. Joopa joo.
Kerto myös et hänellä x määrä autoja, BMW, mersu jne. Karhu oli myös ollut hänen auton katolla. Jne. Noita juttuja ei uskonut kukaan mutta aivan totena se niitä kerto.
Nähtiin pitkän ajan jälkeen, siis varmaan 5-7v jälkeen ni tyyppi alko tykittää ihan samanlaista juttua ku aina. Jotkut ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Yksi kaveri keksii ihan kaiken päästään. Joskus jaksan mainita että se meni näin eikä noin mutta aina ei mitenkään ehdi. Esim. Kun Prinssi Philip(kuningatar Elisabetin puoliso) ajoi kolarin, yksi nainen sai rannemurtuman yms ja vauva ja nuorempi nainen selvisivät kai ilman vammoja. Loukkaantunut nainen oli 46-vuotias ja nuorempi 23 tai 29,en muista enää yksityiskohtia. Hän kertoo kolarista: Se kuningatar Viktorian isä ajoi kuuden auton ketjukolarin!
Vierailija kirjoitti:
Mä oon gänässä, uskotko?
Joo. Muuten et olisi uskaltanut kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa voishan nuo "hyväksyä" vähän suurpiirteisempänä kerrontana, kun ei sentään karhuja tapa paljain käsin. Mutta sitten on myös paljon lupailuja "tehdään niin ja näin, kun nähdään" eikä mitään tapahdukaan. On myös muutaman kerran ihan suoraan valehdellukin.
Ehkä se on vaan sen ihmisen luonne.
Ap
Ja nuo tyhjät lupaukset oli exälläkin tapana seurustelun alussa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on useampikin tuttu, jotka kertovat kuulemiaan tarinoita ominaan. Heistä jokainen on kertonut minulle minun heille kertomia omia kokemuksiani omina kokemuksinaan ja silloin on hyvä öllittää kyselemällä keksityillä yksityiskohdilla, kun he eivät ilmiselvästi edes tiedä mistä he puhuvat...
Tuttavapiirissä on yksi tämmöinen, nyt jo iäkäs, mytomaani. On jo vuosikymmeniä kertoillut tarinoita, joissa hänen kanssansa seikkailevat oman ikäpolvensa julkisuuden henkilöt. Myös kerran oli työtoverina tällainen tarinoija, ikävä tyyppi, onneksi ei olla enää missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. En mä tarinoiksi niitä sanois, vaan valehteluksi.
Veljeni on patologinen valehtelija. Omien sanojensa mukaan tykkää miellyttää. Joten hänen jutut muuttuu sen mukaan, kuka kuuntelee.
Veli on kova lainaamaan rahaa, ryyppäämään ja juoksemaan vieraissa. Myös nyrkkisankaria löytyy.
Vaimonsa jaksaa kiukutella kaikesta mulle. mun syytähän sen täytyy olla, kun broidi lainaa ihänen veljeltään rahaa ja lähtee naapurin Tiinan kanssa extemporee reissulle Tallinnaan. Tulee turpaveressä ja klamydia haaruksissa kotiin.
Mä asun eri kaupungissakin nykyään, en edes matkan vsrrella. Enjän mä tiedä mitä tarinoita on koyona selittänyt. Turha mulle soitella ja haukkua. Mä kuulemma hyväksyn veljeni jutut, kun en puutu.
Sorty ap, mutta tuommoset jonkun vankilassa istumiset ovat kevyttä kamaa. Siltikin juokse nyt, myöhemmin se on vaikeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useampikin tuttu, jotka kertovat kuulemiaan tarinoita ominaan. Heistä jokainen on kertonut minulle minun heille kertomia omia kokemuksiani omina kokemuksinaan ja silloin on hyvä öllittää kyselemällä keksityillä yksityiskohdilla, kun he eivät ilmiselvästi edes tiedä mistä he puhuvat...
Näitä löytyy kaikista kaveripiireistä. Ei ole sama juttu kuin apn tarkottama. Tässä on kyse valemuistoista.
Oot kertonut niin hyvin juttus, että uskovat olleensa mukana.
Mulle on muutamia juttuja tullut takaisinpäin. Kuten esikoisen syntymä, häämatka ja eräs kookoiltu baari-ilta.
Tunnen sellaisen, joka tarinoi keksittyjä juttuja ja tarinoi itsensä niihin jotenkin tilanteen kontrolloivaksi henkilöksi. Joku häiriöhän tämäkin on ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useampikin tuttu, jotka kertovat kuulemiaan tarinoita ominaan. Heistä jokainen on kertonut minulle minun heille kertomia omia kokemuksiani omina kokemuksinaan ja silloin on hyvä öllittää kyselemällä keksityillä yksityiskohdilla, kun he eivät ilmiselvästi edes tiedä mistä he puhuvat...
Näitä löytyy kaikista kaveripiireistä. Ei ole sama juttu kuin apn tarkottama. Tässä on kyse valemuistoista.
Oot kertonut niin hyvin juttus, että uskovat olleensa mukana.
Mulle on muutamia juttuja tullut takaisinpäin. Kuten esikoisen syntymä, häämatka ja eräs kookoiltu baari-ilta.
Onpas mielenkiintoinen ilmiö.
Ihmettelin kerran kun työkaverini kertoi joutuneensa ulos jossain pupupuvussa ja kuinka elävästi hän tarinaa kertoi kun olin juuri itsekin lukenut saman jutun FB:n Ei mennyt niin kuin Strömsössä -ryhmästä.
Minä satuilen huonon itsetunnon ja elämäntilanteen vuoksi. En kehtaa kertoa että olen mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön jolla ei ole oikein kokemusta mistään. Mutta tämä tapahtuu lähinnä netissä tavattujen kavereiden kohdalla. Seurustelukumppani on utopiaa. Usein rakennan "elämänkertomukseni" muiden tapaamieni ihmisten juttujen perusteella ja nappailen jotain toimivia yksityiskohtia omastani.
Minulla on yksi kaveri, jolle oikeasti sattuu vaikka mitä. En varmaan muuten uskoisi, mutta monet kerrat olen ollut todistamassa näitä tapahtumia. Esim. kerran tippui kaljat jonkun parvekkeelta suoraan päälle.
Kuulemma hyvä tarina voittaa tylsän totuuden mennen tullen. En itse kumppanilta kyllä pidemmän päälle sietäisi. Vähän aikaa voisin katsella ja kuunnella. Jossain vaiheessa laittaisin pisteen eli kertoisin jonkun tarinan kohdalla, etten ole aikoihin enää uskonut hänen juttuihinsa.