Mieheni on toistuvasti tuonut esiin ettei voi täysin arvostaa minua ihmisenä
Minua hämmentää ja surettaa suuresti sillä mieheni on toistuvasti tuonut esiin ettei voi täysin arvostaa minua ihmisenä ja minulla onkin ilmeisen heikko itseluottamus, joka heijastuu elämän eri osa-alueilla. Mutta eniten ihmetyttää miksi mies sitten kuitenkin on parisuhteessa kaltaiseni ihmisen kanssa? Millaista rakkautta on sellainen joka ei arvosta eikä kunnioita kohdettaan?
Kommentit (24)
Oletko kysynyt, miksi hän sitten haluaa olla kanssasi parisuhteessa? Mitä se, että hän ei arvosta sinua, mutta kuitenkin haluaa olla kanssasi suhteessa, hänen mielestään kertoo hänestä itsestään?
Miksi ei voi täysin arvostaa sua ihmisenä?
Ja todellakin, jätä se sika.
Millä tavalla miehesi on tuonut esiin sen, ettei arvosta sinua?
Onko hän suoraan sanonut niin?
Kyllä mäkin heittäisin palloa miehelle, eli kysyisin et miksi olet kanssani, ja sanoisin myös et lopeta jo tuo lapsellinen arvostelusi.
Meillä vähän sama, mutta mulla on niin hyvä itsetunto että ei kolahda, omapa on miehen tyhmyyttä jos luulee olevansa yläpuolellani ;) Mieheni ei siis ymmärrä minussa monia piirteitä, siitä se ettei niin kybällä arvosta. Haluaisi, että olen enemmän reipas emäntä-tyyppi, mutta kun olen laiska nautiskelija.
Ei tällaisen takia tarvitse erota, voidaan silti rakastaa toinen toisiamme, nokka pystyyn ja jatketaan elämää vaan =)
Pelkästään naimisissa oleminen todistaa, että kyllä arvostaa.
No pllun takia tietysti - sitähän sä kysyit?
Kannattaa muistuttaa tätä ukkelia, että yleisen uskomuksen mukaan seura tekee kaltaisekseen ja todellakin: mitä ajatella ihmisestä, joka ei arvosta jotain tyyppiä, mutta on sen seurassa ja ilmeisesti tosiaan nzziikin sitä.
Ei kuulosta kovin arvostettavalta ihmiseltä. Päinvastoin. Jos tuollainen tyyppi ei minua arvostaisi, ottaisin sen suurena kohteliaisuutena ja jos tuollainen tyyppi sanoisi arvostavansa minua, menisin saunan taakse vähintään oksentamaan, ellen sitten napsauttaisi nallia otsaan. Joka tapauksessa sen seuraa en kaipaisi, enkä varsinkaan plluani semmoiselle menisi tarjoamaan. Sitä saa vain sellainen, joka arvostaa ja nauttii mun kanssa.
Vaikea olisi nähdä suhdetta ihmiseen, joka kokisi tarpeelliseksi sanoa noin.....
Mies on ihan suoraan oma alotteisesti sanonut ettei pysty arvostamaan minua...ainakin hän on rehellinen. Jos kysyn miksi sitten on kanssani, niin sanoo ettei tiedä tai jotain että "niinpä". Tämä saa tietysti itseni miettimään miksi sitten itse olen miehen kanssa joka ei arvosta...ja jos olisin rohkeampi niin en varmasti olisikaan. En tiedä miten voisin tai voisinko edes enää ansaita hänen arvostustaan tai onko sitä koskaan ollutkaan. Ilmeisesti arvostuksen puute hänen osaltaan johtuu siitä miten en pääse elämässäni eteenpäin yms, vähän samaan tapaan kuin alkoholistinkaan on vaikeaa saada arvostusta ihmisenä.
-ap
Ehkä ap:n mies ei pysty arvostamaan itseäänkään?
Ehkä sinun kannattaisi nyt alkaa arvostaa itse itseäsi ja ottaa ero tuollaisesta "niinpä"-tyypistä! Mies kuulostaa todella inhottavalta ihmiseltä. Pyrkii pitämään sinua vallassaan alistamalla ja väheksymällä. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Leuka pystyyn ja selkä suoraksi nyt heti!
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan suoraan oma alotteisesti sanonut ettei pysty arvostamaan minua...ainakin hän on rehellinen. Jos kysyn miksi sitten on kanssani, niin sanoo ettei tiedä tai jotain että "niinpä". Tämä saa tietysti itseni miettimään miksi sitten itse olen miehen kanssa joka ei arvosta...ja jos olisin rohkeampi niin en varmasti olisikaan. En tiedä miten voisin tai voisinko edes enää ansaita hänen arvostustaan tai onko sitä koskaan ollutkaan. Ilmeisesti arvostuksen puute hänen osaltaan johtuu siitä miten en pääse elämässäni eteenpäin yms, vähän samaan tapaan kuin alkoholistinkaan on vaikeaa saada arvostusta ihmisenä.
-ap
Ei tuossa ole järkeä. Jos miehesi ei arvosta, niin rakastaako hän?
Kyllä alkoholistiakin voi arvostaa nimenomaan ihmisenä, virheistään huolimatta (joskus ratkeaa juomaan) Toki sellainen alkoholisti, joka ei näe käytöksessään mitään ongelmaa, on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan suoraan oma alotteisesti sanonut ettei pysty arvostamaan minua...ainakin hän on rehellinen. Jos kysyn miksi sitten on kanssani, niin sanoo ettei tiedä tai jotain että "niinpä". Tämä saa tietysti itseni miettimään miksi sitten itse olen miehen kanssa joka ei arvosta...ja jos olisin rohkeampi niin en varmasti olisikaan. En tiedä miten voisin tai voisinko edes enää ansaita hänen arvostustaan tai onko sitä koskaan ollutkaan. Ilmeisesti arvostuksen puute hänen osaltaan johtuu siitä miten en pääse elämässäni eteenpäin yms, vähän samaan tapaan kuin alkoholistinkaan on vaikeaa saada arvostusta ihmisenä.
-ap
Ei tuossa ole järkeä. Jos miehesi ei arvosta, niin rakastaako hän?
Kyllä alkoholistiakin voi arvostaa nimenomaan ihmisenä, virheistään huolimatta (joskus ratkeaa juomaan) Toki sellainen alkoholisti, joka ei näe käytöksessään mitään ongelmaa, on eri asia.
Kyllä kai hän rakastaa...ainakin sanoo niin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi nyt alkaa arvostaa itse itseäsi ja ottaa ero tuollaisesta "niinpä"-tyypistä! Mies kuulostaa todella inhottavalta ihmiseltä. Pyrkii pitämään sinua vallassaan alistamalla ja väheksymällä. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Leuka pystyyn ja selkä suoraksi nyt heti!
En minä jotenkin osaa lähteä. Näetkös tämä oma pelkurimainen käytös kera selittelyjen miksi en "voi" lienee osa syy sille miksi en ole arvostettava miehen silmissä.
-ap
Kerää itsetunnon rippeet ja lähde. En ainakaan jäisi jos mies sanoisi ettei arvosta minua ja ei vielä tietäisi miksi on kanssani. Lähde ja näytä että osaat ja voit!
Yritän miettiä todellista syytä sille miksi joku sanoisi toiselle noin ja vieläpä sille rakkaimalleen.
Ei voi sanoa kuin että joillakin on kyllä todella vaikea elämä. En arvosta itseäni, mies ei arvosta, en saa lähdetyksi, mutta hei sanokaa nyt kuitenkin että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi sanoa kuin että joillakin on kyllä todella vaikea elämä. En arvosta itseäni, mies ei arvosta, en saa lähdetyksi, mutta hei sanokaa nyt kuitenkin että miksi.
Voi miten hienoa ettei sinulla ole tällaista ongelmaa. Ap:lle sanoisin että mies ei todellakaan ole pitämisen arvoinen, kannattaa arvostaa itseään edes hieman enemmän kuin ihmistä joka ei arvosta sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan suoraan oma alotteisesti sanonut ettei pysty arvostamaan minua...ainakin hän on rehellinen. Jos kysyn miksi sitten on kanssani, niin sanoo ettei tiedä tai jotain että "niinpä". Tämä saa tietysti itseni miettimään miksi sitten itse olen miehen kanssa joka ei arvosta...ja jos olisin rohkeampi niin en varmasti olisikaan. En tiedä miten voisin tai voisinko edes enää ansaita hänen arvostustaan tai onko sitä koskaan ollutkaan. Ilmeisesti arvostuksen puute hänen osaltaan johtuu siitä miten en pääse elämässäni eteenpäin yms, vähän samaan tapaan kuin alkoholistinkaan on vaikeaa saada arvostusta ihmisenä.
-ap
Ei tuossa ole järkeä. Jos miehesi ei arvosta, niin rakastaako hän?
Kyllä alkoholistiakin voi arvostaa nimenomaan ihmisenä, virheistään huolimatta (joskus ratkeaa juomaan) Toki sellainen alkoholisti, joka ei näe käytöksessään mitään ongelmaa, on eri asia.
Kyllä kai hän rakastaa...ainakin sanoo niin.
-ap
Miten se rakastaminen näkyy käytännössä vai näkyykö mitenkään?
Ihmetys-I kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan suoraan oma alotteisesti sanonut ettei pysty arvostamaan minua...ainakin hän on rehellinen. Jos kysyn miksi sitten on kanssani, niin sanoo ettei tiedä tai jotain että "niinpä". Tämä saa tietysti itseni miettimään miksi sitten itse olen miehen kanssa joka ei arvosta...ja jos olisin rohkeampi niin en varmasti olisikaan. En tiedä miten voisin tai voisinko edes enää ansaita hänen arvostustaan tai onko sitä koskaan ollutkaan. Ilmeisesti arvostuksen puute hänen osaltaan johtuu siitä miten en pääse elämässäni eteenpäin yms, vähän samaan tapaan kuin alkoholistinkaan on vaikeaa saada arvostusta ihmisenä.
-ap
Ei tuossa ole järkeä. Jos miehesi ei arvosta, niin rakastaako hän?
Kyllä alkoholistiakin voi arvostaa nimenomaan ihmisenä, virheistään huolimatta (joskus ratkeaa juomaan) Toki sellainen alkoholisti, joka ei näe käytöksessään mitään ongelmaa, on eri asia.
Kyllä kai hän rakastaa...ainakin sanoo niin.
-ap
Miten se rakastaminen näkyy käytännössä vai näkyykö mitenkään?
Ihan tavallisesti kai. Huomioi arjessa, keskustellaan, kuuntelee jne.
-ap
Olen niin huono tekemään hyviä keskustelun avauksia, mutta toivoisin että joku jaksaisi vastata jos herätti ajatuksia tai miten toimisitte asemassani....
-ap