Lue keskustelun säännöt.
Miten elvyttää yhteydet ystäviin monen vaikean vuoden jälkeen jolloin yhteydenpito jäi?
07.05.2019 |
Elämäni on ollut sekaisin viimeiset viisi-kuusi vuotta. Sairastuin vakavasti ja pitkän sairasloman jälkeen jäin työttömäksi. Romahdin todella hyvältä uralta ja tuolloin kaikki ystävät olivat vielä todella avuliaita ja kannustavia ja yrittivät auttaa minua kaikin tavoin.
Pääsinkin takaisin työelämään, mutta koska en ollut vielä kunnossa niin vaikeudet jatkuivat. Siinä vaiheessa kukaan ei oikein enää halunnut tietää niistä ja käperryin itseeni. Taistelin useamman vuoden saadakseni asiat kuntoon, jonka aikana tämä vei kaiken energiani. En yksinkertaisesti jaksanut tavata oikein ketään, koska yritin vain saada asiat ja itseni kuntoon. Tätä vahvisti se, että tuntui, että kukaan ei halua kuulla mitään negatiivista enkä halunnut niistä edes puhua, yritin vain selvitä. Joten en vain halunnut tavata ketään, kun en voinut kuitenkaan olla rehellinen.
Nyt kaikki alkaa olemaan kunnossa, mutta en enää tiedä, mitä sanoa ystävilleni. Miten voin selittää monen vuoden tauon yhteydenpidossa? Miten he voisivat antaa anteeksi minulle? Mitä ihmettä voin sanoa?
Kommentit (7)
Jos he ovat todellisia ystäviä, he ovat iloisia, että olet toipunut ja selvinnyt elämässä eteenpäin. Yhteydenpito ei välttämättä tule koskaan olemaan yhtä tiivistä kuin aikanaan, mutta tosiystävyys ei katoa mihinkään, vaikka yhteydenpitoon tulisi katkoksiakin.
Laita viestiä, ja kysy, mitä kuuluu. Kerro lyhyesti omista kuulumisistasi. Ei koko elämäntarinaa, vaan joku kiva juttu tämän hetken tilanteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos he ovat todellisia ystäviä, he ovat iloisia, että olet toipunut ja selvinnyt elämässä eteenpäin. Yhteydenpito ei välttämättä tule koskaan olemaan yhtä tiivistä kuin aikanaan, mutta tosiystävyys ei katoa mihinkään, vaikka yhteydenpitoon tulisi katkoksiakin.
Laita viestiä, ja kysy, mitä kuuluu. Kerro lyhyesti omista kuulumisistasi. Ei koko elämäntarinaa, vaan joku kiva juttu tämän hetken tilanteestasi.
Kiitos!
Ap
Ap. Minulla on ollut hieman sama tilanne.
Olen koittanut ottaa heihin yhteyttä alkuun somen kautta. Jos somessa ovat näyttäneet vihreätä valoa, olen uskaltanut ottaa muutenkin yhteyttä ja ollaan nähty. Ihana huomata, että osa ystävyyssuhteista elpyy.
Mutta valitettavasti on myös niitä, jotka eivät halua kuulua enää elämääni. Se näkyy pieninä eleinä. Jos kommentoin jotakin some julkaisua muiden mukana, muden kommentteja tykätään ja vastataan jotakin takaisin, mutta ei minun. Pidän sitä hienovaraisena osoituksena etteivät halua kuulla minusta. Elämä menee eteenpäin. Olen onnellinen heistä, ketkä ovat jälleen elämässäni. Hyvät ystävyydet kestävät aikaa ja välimatkaa, niin minä uskon.
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse. Jos ystäväsi ovat aitoja, ei tuo ole anteeksipyydettävä asia. Toki pitää selittää, jos eivät tiedä mitä tapahtui ja miksi.
Kaikkea hyvää toipumiseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti te kaikki saatte ystävänne takaisin <3
Ap jatkaa:
On aivan järkyttävää tajuta, mitä kaikkea neljän vuoden aikana on tapahtunut, missä en ole ollut mukana. Ystävien lapset ovat kasvaneet isoiksi, on ollut syntymäpäiviä, heidän vanhempansa ovat vanhentuneet, sairastuneet, osa kuollut. En ole ollut heidän tukenaan tai elämässään koko tänä aikana.
Miten ihmeessä voin lähestyä heitä ja yrittää selittää ja pyytää anteeksi?