Lue keskustelun säännöt.
Rescue-koira / kissa
Rescue
06.05.2019 |
Kuinka monella täällä olevilla on rescue-lemmikki?
Kuulisin mielelläni siitä, miten teillä on sujunut lemmikkien kanssa ja jos haluatte, niin voi kertoa myös mitä kautta hankkinut ja mistä maasta tullut.
Itselläni on ensimmäinen rescue-koira, Moskovasta lähtöisin. Oli ensin kaduilla, pentuna, kunnes pelastettiin löytöeläinkotiin turvaan. Sieltä pääsi Suomeen ja siten meille.
Voin sanoa, että maailman ihanin ja rakastavin perhekoira!! Todella kiltt sekä fiksu oppiaan. Ikää arviolta vasta noin vuoden verran.
Meidän koira tuli Elämää koirille ry.n kautta.
Googlettelin pitkään eri paikkoja, mitkä olisi luotettavia paikkoja. Enkä ole katunut päivääkään!
Kommentit (7)
Niin ja lisäyksenä vielä se, että tulee ulkona maalla vapaana liikkuessaan luokse kutsusta. Sitä tuskin edes tarvitsi opettaa. Sekin on huvittavaa, kun yleensä varoitellaan, että rescue on parin ensimmäisen kuukauden aikana altis karkaamaan. No meidän herranpa kanssa sellaista ongelmaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Livija kirjoitti:
Niin ja lisäyksenä vielä se, että tulee ulkona maalla vapaana liikkuessaan luokse kutsusta. Sitä tuskin edes tarvitsi opettaa. Sekin on huvittavaa, kun yleensä varoitellaan, että rescue on parin ensimmäisen kuukauden aikana altis karkaamaan. No meidän herranpa kanssa sellaista ongelmaa ei ole.
Ei pidä yleistää. Jos sinun on sellainen ettei karkaa, niin useimmiten on kuitenkin riski karkaamisesta todellinen
Vierailija kirjoitti:
Livija kirjoitti:
Niin ja lisäyksenä vielä se, että tulee ulkona maalla vapaana liikkuessaan luokse kutsusta. Sitä tuskin edes tarvitsi opettaa. Sekin on huvittavaa, kun yleensä varoitellaan, että rescue on parin ensimmäisen kuukauden aikana altis karkaamaan. No meidän herranpa kanssa sellaista ongelmaa ei ole.
Ei pidä yleistää. Jos sinun on sellainen ettei karkaa, niin useimmiten on kuitenkin riski karkaamisesta todellinen
En tarkoittanutkaan yleistää, totesin vain että meidän koira ei karkaa.
Haluasin mahdollisimman pienen ja söpön Rescue koirulin.
Oisko vinkkejä?:)
No ainakin Elämä koirille Ry.n sivuilta voi löytyäkin.
Ja googlettamalla eri järjestöt, jotka tuo Suomeen koiria, mutta varmistaa, että toimivat lain puitteissa! Jottei tule ikäviä yllätyksiä.
Voi toki olla, ettei juuri nyt löydy juuri sellaista kokoa kuin toivoo, mutta kanattaa seurailla ja jos olet Facebookissa, liittyä eri ryhmiin ja katsella ja kyselllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö täällä ole muita, joilla kokemuksia?
Meillä on arviolta 7-vuotias rescue-koira Espanjasta. Tullut meille parisen kuukautta sitten ja kaikki on mennyt ihan täydellisesti. Todella kiltti, oppivainen ja miellyttämisenhaluinen herra. Sisäsiisteys luonnistui jo parin päivän jälkeen, on tottunut kissoihin ja on erittäin kiintynyt minuun ja puolisoon. Ainoa isompi haaste on ollut krooninen kurkunpäätulehdus, joka herralta löytyi ja parin hampaan poistatus, mutta kyllähän tuollaisista nyt selvitään. Niin ja kun vielä saisi opetettua, että lenkillä ei haukuta muille koirille. Tämä herra on saanut tarhalla köniinsä muilta koirilta, niin ehkä sitten kokee tarvetta välillä ilmaista itseään toisille koirille. Mutta haukkumiseen se sitten vain jääkin, ei siis ole agressiivinen. Ja parempaan suuntaan ollaan tässäkin asiassa jo menty, kun kyseessä ei edes ole ollut alussakaan erityisen paha remmirähjäys.
Herra rakastaa noutaa, osasi siis sen jo meille tullessaan ja voisi tehdä sitä ikuisuuksiin. Muutenkin hänestä huomaa, että on ollut Espanjassa joskus kotikoirana. Tiedä sitten miksi hänestä on luovuttu, mutta nyt pääsi meidän perheeseen ensimmäiseksi koiraksi. Tai no minun lapsuudenkodissani on toki ollut aina koiria, mutta puolisolle tämä on ensimmäinen koira. Ja pakko sanoa, että tämä on kyllä ihan nappivalinta ensimmäiseksi koiraksi, parempaa emme olisi edes voineet unelmoida.
Nyt kun on ensimmäistä kertaa oma koira, niin ymmärrän täysin sen, miksi jotkut hypettävät niin paljon koiristaan. Tämän höpsön kiintymys ja uskollisuus on jotain niin ihmeellistä. Se on rakkaus.
Lisäksi kissammekin ovat molemmat jollain tapaa pelastettuja, vaikka eivät rescueita varsinaisesti olekkaan. Ensimmäinen kissa pelastettiin jo hyvin nuorena eli 8 viikkoisena erittäin kyseenalaisista kasvuoloista, joita en edes viitsi avata sen enempää tänne. Toinen kissa taas uhattiin tappaa, kun sille ei meinannut löytyä kotia, joten sekin sitten pelastettiin omalla tavallaan. Molemmat kissat myös erittäin ihania ja rakkaita tapauksia. Toinen on ihan yltiösosiaalinen hurmuri, toinen (tämä kyseenalaisista oloista pelastettu) taas sitten vähän arka, mutta viihtyy kuitenkin hyvin perheen kanssa.