Toisena naisena/miehenä oleminen - kuka pystyy siihen?
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, miehiä tai naisia, jotka ovat salasuhteessa varatun miehen/naisen kanssa. Mikä siinä varatussa niin viehättää? Usein suhteella ei ole edes tulevaisuutta. Eikö kannattaisi kehottaa sitä varattua salasuhdeosapuolta selvittämään välit puolisoonsa ja katsoa vasta sitten, onko uudella suhteella tulevaisuutta?
Mikä siinä on, että on monia naisia ja miehiä, jotka ovat salasuhteeseen valmiita? Onko kyseessä jännityshakuisuus vai mikä? Tuleeko heille mieleen, että siinä tulee sotkettua muidenkin elämiä oman elämän lisäksi, vaikkei se salasuhde välttämättä olisikaan se tärkein syy varatun osapuolen parisuhdeongelmiin?
Kommentit (12)
Huono itsetunto, naiivius, harhakuvitelmat.
Aika monella heistä on samaan aikaan useampi salasuhde varattujen miesten/naisten kanssa. Sekä joidenkin vapaidenkin. Eivät he ole siinä yhdessä suhteessa kiinni.
Omassa lähipiirissäni oleva mies jätti vaimonsa 40 vuoden avioliiton jälkeen salasuhteen naisen vuoksi. Meni naimisiinkin tämän itseään paljon nuoremmman onnenonkijanaisen kanssa, mutta liitto (yllätys yllätys) kariutui naisen takia (petti ilmeisesti miestä?). Kyllä kannatti vaihtaa siis...
Ap
Kiintymyssuhdeongelmat ja sitoutumiskammo: alitajuisesti ei haluta eikä osata ryhtyä suhteeseen oikeasti saavutettavissa olevan ihmisen kanssa.
Rikkinäinen, moraaliton, turvaton...
Mä en välitä ihmisistä. Ainakin moraaliton.
Jos sitä vaikka rakastuu? Varattuihinhan rakastuu niin sinkut kuin varatutkin. Jos ikäluokasta 80 % on varattuja, on naiivia olettaa, että rakastuminen kohdistuu aina sinkkuun ja, että rakastuja on aina itse vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä vaikka rakastuu? Varattuihinhan rakastuu niin sinkut kuin varatutkin. Jos ikäluokasta 80 % on varattuja, on naiivia olettaa, että rakastuminen kohdistuu aina sinkkuun ja, että rakastuja on aina itse vapaa.
Kyllähän sitä rakastua voi itse kukin, sehän on selvä. Mutta täytyykö sitä ainakaan aikuisen sännätä heti sänkyyn sen äkkirakkauden kohteen kanssa? Aina ei tilanne ns. vaihtamalla parane. On ihan eri asia rakastua/ihastua johonkuhun ja tapailla silloin tällöin kuumissa merkeissä kuin elää jokapäiväistä, usein harmaatakin, arkea saman ihmisen kanssa. Tämä tuntuu usein unohtuvan näiltä varattuihin rakastuvilta: rakennetaan pilvilinnoja, jotka sitten ennemmin tai myöhemmin murenevat...
Jokainen siihen pystyy. Paitsi sikarumat, ne ei kelpaa kenellekään.
Aviomies on paras: jonkun toisen aviomies.
Mitä on moraali?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen siihen pystyy. Paitsi sikarumat, ne ei kelpaa kenellekään.
Aviomies on paras: jonkun toisen aviomies.
Mitä on moraali?
Aina on niitä, jotka menevät sieltä, missä aita on matalin. Se vain on totuus. Meillähän on moraaliltaan vain kahdentyyppisiä ihmisiä: heitä, joilla se on korkea ja heitä, joilla sitä ei ole. Välimuodothan eivät ole mahdollisia, jos tosissaan asiaa pohtii.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissäni oleva mies jätti vaimonsa 40 vuoden avioliiton jälkeen salasuhteen naisen vuoksi. Meni naimisiinkin tämän itseään paljon nuoremmman onnenonkijanaisen kanssa, mutta liitto (yllätys yllätys) kariutui naisen takia (petti ilmeisesti miestä?). Kyllä kannatti vaihtaa siis...
Ap
Uuden lyhyenkin suhteen kautta voi päästä vanhasta huonosta suhteesta eroon. Miksi kuvittelet, ettei vaihtaminen kannattanut? Vai onko mies joku läheisriippuvainen, joka ei voi olla hetkeäkään yksin vaan kelpuuttaisi nyt epätoivoisena sen ensimmäisen vaimonsa?
Uskoisin, että siihen suostuvat ovat äärimmäisen heikolla itsetunnolla varustettuja.
Yksi miespuolinen kaverini käyttää termiä ”huorakompleksi” ja tarkoittaa naista, joka ei usko kelpaavansa muuhun kuin varattujen satunnaisiin vierailuihin.