Oletko kateellinen ihmisille joilla on kutsumus?
Joku hyvä syy minkä avulla he tekevät enemmän ja paremmin ja valittavat vähemmän. Elämällä on tarkoitus eikä se ole palstailu eikä tempparit.
Kommentit (8)
Kutsumukseni on korkata mahdollisimman monta neitsytperäreikää.
Kyllä. Pidän sitä jopa suurimpana syynä siihen miksi monista ei oikein tule mitään tai että on alalla joka ei oikein tunnukaan omalta. Sen puutetta siis.
Olen sikäli kun itse en terrveydellisistä syistä pysty lapsuuteni unelma-ammattiin
En kadehdi, vaan pikemminkin ihailen ihmisiä, joilla on kutsumus. Heidän ei tarvitse haahuilla, vaan he tietävät, mitä haluavat ja mitä tekevät. Kutsumus voi olla niin hengellinen kuin maallinenenkin, esim. papit vs. lääkärit.
Jos kutsumukseen yhdistetään raha, että ei tarvitse maksaa kunnon palkkaa, koska henkilöllä on kutsumus, en tietenkään kadehti, vaan joko vihaan tai säälin. Ilman palkkaa työhön suostuvat pilaavat myös muiden työtä tekevien mahdollisuudet saada ansaitsemaansa palkkaa.
Kyllä vähän. Olen nyt lähestulkoon keski-ikäinen ja huomaan, että oma ala ei herätä enää minkäänlaisia intohimoja. Se ei olisi ongelma, jos jokin muu ala sitä tekisi, mutta ei. Kuten joku tuossa edellä sanoikin, tällainen intohimon puute on varmasti suurin syy siihen, että ihmisestä ei tule mitään menestyjää. Ei sitä vain jaksa nähdä vaivaa sellaisen asian eteen, joka on pohjimmiltaan tunnetasolla yhdentekevä.
Jollain lailla olen kateellinen ihmisille, joilla ylipäätään on innostusta tehdä jotain.