En voi arvostaa itseäni.....
En ole hyvä enää missään. Menetin toivon siitä että joskus osaisin puhua englantia aksentilla ja olisin meidän luokan paras videopelaaja, mutta voit jo arvata miten siinä kävi. Vanhemmat sanoivat hyvin selkeästi että aksentit ei kiinnosta ketään ja hävisin 9 kertaa kavereille. Mä harjoittelin 5 kuukautta niihin videopeleihin ja he vain 2 ja silti tuli 0-9 murskahäviö. Alkoi harmittaa ihan sairaasti, itkin pari päivää koska en ollut vaan tarpeeksi hyvä kellekkään.
Noh menin sitten psykiatrille ja sieltä tuli täysin sama vastaus kuin äitiltä: ”harjoittele hieman enemmän ja äläkä tähtää täydellisyyteen vaan itsensä ylittämiseen”. Noh voitte jo arvata miksi tämä ei toimi. En saa edes omia tavoitteita läpi. Nyt en osaa pelaa mitään kun pidin semmosen 2 PÄIVÄN TAUON. Olenko mä vaan todellisesti huonoin vai onko 10 vuoden rakkaus (videopelit) pettäny mut?
En ota samoja vastauksia kuin tässä tekstissä vastaan jotenka älkää laittako, mutta pyydän AUTTAKAA!......