Eronneet ihmiset alkaa pyytämään kylään vain pariskunnan toista puoliskoa, eivät ymmärrä että muut ovat vielä onnellisia perheitä

Ok, no en sitten jatkossa kutsu. On totta että haluan eron jälkeen viettää esim. tyttöjen iltoja, jos naimisissa olevat kaverit ei halua niin se on tietty ok, senkuin sanoo vaan. Onhan noita sinkkujakin joiden kanssa niitä voi viettää. 

Enkä oikein tiedä miksi viikollakaan ne kaverien aviomiehet pitäisi pyytää tänne meille pyörimään, kun ei täällä ole enää sitä miestä, josta voisi olla sille seuraa? Akkojen juttuja ja lasten leikkejäkö se miehesi on tulossa kuuntelemaan? Luulenpa että se mies voisi joskus ihan mielellään jäädä yksin kotiin siksi aikaa, kun sinä otat kakarat ja lähdet likkakaverille.. 

Vierailija kirjoitti:

Ok, no en sitten jatkossa kutsu. On totta että haluan eron jälkeen viettää esim. tyttöjen iltoja, jos naimisissa olevat kaverit ei halua niin se on tietty ok, senkuin sanoo vaan. Onhan noita sinkkujakin joiden kanssa niitä voi viettää. 

Enkä oikein tiedä miksi viikollakaan ne kaverien aviomiehet pitäisi pyytää tänne meille pyörimään, kun ei täällä ole enää sitä miestä, josta voisi olla sille seuraa? Akkojen juttuja ja lasten leikkejäkö se miehesi on tulossa kuuntelemaan? Luulenpa että se mies voisi joskus ihan mielellään jäädä yksin kotiin siksi aikaa, kun sinä otat kakarat ja lähdet likkakaverille.. 

"Likkakaverille"? Taidat olla vielä teini-ikäinen, kun käytät tuollaista termistöä, tai sitten kouluttamaton.

Meidän tuttavapiirissä istutaan iltaa ihan pariskunnittain, ei mennä eri keskustemuryhmiin "likkakavereiden" ja "jätkäkavereiden" kanssa, eikä keskustelunaiheet ole sukupuolisidonnaisia. Naiset eivät puhu tilkkutöistä ja lapsista keskenään, eikä miehet autonasennuksesta ja putkitöitä, vaan molempia sukupuolia kiinnostavista ajankohtaisista ja poliittisista aiheista.

Ehkä on sitten parempi katkaista välit kokonaan jos tuo on noin iso ongelma sinulle. Itseäni taas ärsyttää ne jotka aina raahaavat miehensä mukanaan. Ja olen siis itse ihan onnellisessa parisuhteessa, en eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, no en sitten jatkossa kutsu. On totta että haluan eron jälkeen viettää esim. tyttöjen iltoja, jos naimisissa olevat kaverit ei halua niin se on tietty ok, senkuin sanoo vaan. Onhan noita sinkkujakin joiden kanssa niitä voi viettää. 

Enkä oikein tiedä miksi viikollakaan ne kaverien aviomiehet pitäisi pyytää tänne meille pyörimään, kun ei täällä ole enää sitä miestä, josta voisi olla sille seuraa? Akkojen juttuja ja lasten leikkejäkö se miehesi on tulossa kuuntelemaan? Luulenpa että se mies voisi joskus ihan mielellään jäädä yksin kotiin siksi aikaa, kun sinä otat kakarat ja lähdet likkakaverille.. 

"Likkakaverille"? Taidat olla vielä teini-ikäinen, kun käytät tuollaista termistöä, tai sitten kouluttamaton.

Meidän tuttavapiirissä istutaan iltaa ihan pariskunnittain, ei mennä eri keskustemuryhmiin "likkakavereiden" ja "jätkäkavereiden" kanssa, eikä keskustelunaiheet ole sukupuolisidonnaisia. Naiset eivät puhu tilkkutöistä ja lapsista keskenään, eikä miehet autonasennuksesta ja putkitöitä, vaan molempia sukupuolia kiinnostavista ajankohtaisista ja poliittisista aiheista.

Jopa minun 70-vuotias mummoni puhuu likkakavereista. Sinä itse taas taidat olla melkoisen takakireä, kun et kestä kielellä leikittelyä. 

Minun on vaikea tällä hetkellä osallistua mihinkään "pariskunnittain", koska se toinen puolisko puuttuu. Mutta vaikka olisi naimisissa, voi silti varmaan osallistua joskus johonkin ilman sitä toista puoliskoakin, vai olenko käsittänyt jotain väärin? Kun itse olin vielä naimisissa, pääsin välillä kotoa lähtemään ihan ilman miestä illanviettoihin. Ei oltu mitenkään toistemme kylkeen kiinni kasvaneita. 

Kuka sanoi ettei tyttöjen illoissa voisi puhua vaikkapa politiikasta taikka autonkorjauksista? Taitaa itselläsi olla melkoisen rajoittuneet ennakkoluulot sukupuolista. Mutta itseäni vaan hieman häiritsee, jos haluaa nähdä sitä omaa naispuolista kaveria ja sit siinä pyörii aina sen mies mukana. Saatikka jos se mies raijataan tyttöjen iltaan mukaan. Kun harvoin se kaverin aviomies on itselleni mitenkään läheinen.. 

Siis kai sinulla on ystäviä, joita tapaat? Miksi miehen ja lasten pitää olla aina mukana, en ymmärrä.

No onko niin vaikeaa joskus tehdä jotain ilman aviomiestä? Ymmärrän että eronneet haluavat viettää aikaa naisporukalla mutta jotkut eivät ilman miestään poistu kotoa.

Ap, miehesi saattaisi nauttia kun saisi yhden illan olla rauhassa yksin kotona.

Taas on mamma analysoinut asioita omassa päässään näin naiivisti. Naurattaa. Et ole vissiin tullut ajatelleeksi että ystäväsi haluaa keskustella henkilökohtaisista asioista joita ei halua jutella miehesi kuullen? Ystäväsi ajattelee, että miehesi ei jaksa kuunnella ”tyttöjen juttuja” ja tekee hänelle palveluksen kun ei edes kutsu. Jännä miten jotkut perheelliset muuten aina luulevat että heille ollaan kateellisia. Jotain epävarmuuttahan se varmaan on mutta kyllä aina naurattaa nämä naiivit kuvitelmat.

Minä taas huomasin niin päin, että erottuani en enää kelvannutkaan ystäväksi joillekin, vaan minut/meidät korvattiin toisella pariskunnalla. Huomaan muutenkin, että minua nykyään kohdellaan vähän B-luokan kansalaisena saman henkilön toimesta (miehensä on edelleen ihan ok).

Lastenvahdiksi olisin sentään kelvannut, kun lähtivät tämän uuden "ystävä"pariskunnan kanssa iltaa istumaan....joo no kiitos ei, on omatkin lapset hoidettavana.

Vierailija kirjoitti:

Siis kai sinulla on ystäviä, joita tapaat? Miksi miehen ja lasten pitää olla aina mukana, en ymmärrä.

Pönkittämässä tuon ap-hönökin egoa, tietenkin. Ei kellään "onnellista perhe-elämää elävällä" ole noin kova tarve vakuuttaa onnellisuuttaan.

Ja: hän kadehtii toisten uutta vapautta.

Ei sekään normaalia ole, jos ei ole muita ystäviä kuin miehen kanssa yhteisiä. Tai että aina ja joka kerta pitää ottaa mukaan mies ja lapset.

Meillä ei ole yhteisiä kavereita ja heidän perheitä, vaan omat kaverit. Tottakai tulemme toistemme kavereiden kanssa hyvin toimeen, mutta selkeästi ne ovat jomman kumman kavereita.  Emme siis ole koskaan raahanneet puolisoa kaverille mukaan :D

Naurattaa niin nämä "tyttöjen illat" ja "likkakaverit", mitä teinipissiksiä tänne kirjoittaa?

Onko miehillä sitten "poikakavereita" 🤣🤣🤣?

Kai joskus voi johonkin mennä ilman sitä puolisoakin.

Totuushan on se, että eronneet ovat alempaa kastia. Avioero on häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Totuushan on se, että eronneet ovat alempaa kastia. Avioero on häpeä.

Mikä ihmeen "totuus"? :D

Ero voi todellakin olla ihan puhdas siunaus myös.

Mieluummin ero, kuin huono avioliitto. Kaikki eivät vaan uskalla, eikä tietysti tarvitsekaan, mutta monella jää elämä melkolailla elämättä.

Vilpittömästi ihmettelen, jos kukaan pyytää sua kylään tai mihinkään.

Olet vastenmielinen tyyppi.

No mulla on ihan sama ongelma, mutta en kyllä ajattele, että eronneet kaverini mitenkään kadehtisivat perhe-elämääni. Ehkeivät vaan ymmärrä, että haluamme tehdä perheenäkin asioita, eikä aina kaikkea erikseen. Ennen kyläiltiin perheiden kesken, ja nyt mun pitäis aina tulla yksin, kun heillä on lapsivapaata. Pitäis lähteä usean päivän matkoille naisporukalla (joihin menisi mun rahat ja lomat, eli mulla ei sitten olisi aikaa eikä varaa matkustaa perheeni kanssa ollenkaan), bilettää aamuyöhön (kun heillä sopivasti lapsivapaata, itse kuitenkin herään aamulla klo 7, kun lapset heräävät...). Pidetään tylsiksenä, kun en aina lähde mukaan näihin. Mielestäni nämä eronneet kaverit eivät oikein ymmärrä, etten voi järjestää elämääni heidän mukaan. Tarvitsen riittävästi aikaa vietettäväksi myös perheeni ja mieheni kanssa, ja sitäpaitsi he eivät ole ainoita ystäviäni. Tottakai olen tukena, kun minua tarvitaan, mutta joudun myös ajattelemaan itseäni/perhettäni ja priorisoimaan sitä esim. lomien vietossa.