Yksi suvussa kahmii etuja itselleen, mutta ei ikinä laita tikkua ristiin muiden vuoksi.

Eli meitä on useampi sukulainen ja autetaan puolin ja toisin toisiamme miten kykenemme. Annetaan pieniksi käyneitä vaatteita eteenpäin nuoremmille lapsille, järjestetään yhteisiä juhlia yhdessä osallistuen, lainataan sitä ja tuota jos tarve on. Mutta sitten on tämä yksi, joka kokee oikeudekseen hyötyä meistä, mutta ei kuitenkaan itse auta vapaaehtoisesti muita ikinä vaan viimeiseen saakka välttelee kaikenlaista auttamista.

On kysytty suoraan auttamaan asiassa x ja vastaus on AINA ensimmäisenä kielteinen riippumatta autettavasta asiasta. Jos jatketaan aiheesta ja pyydetään apua vedoten syyhyn y, jatkuu keskustelu kuinka syystä a, b ja c ei avun antaminen onnistu.

On kuitenkin samalla hyvin tarkka siitä, että hän saa osansa asioista ja olettaa automaattisesti hyötyvänsä muista joskus edes kysymättä.

Esimerkiksi ottaa vastaan pieniä vaatteita mielellään, mutta omansa laittaa myyntiin eteenpäin, osallistuu juhliin helpoimmalla mahdollisella panoksella tai tulee tuomatta mitään tai välttelee kaikenlaista tavaroiden lainaamista ja auttamista niin kuin se olisi häneltä paljon pois.

Mitä asialle tulisi tehdä? Emme halua välejä poikki ja monet asiat koskevat lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseen. Mutta tällainen "hyväksikäyttö" tuntuu myös pahalta.