Masentuneet.. jaksatteko iloita toisen hyvistä uutisista?

En osaa, mutta pakkohan se on yrittää esittää.

Minulle on aivan sama - kuten omatkin asiat. Eli en.

Silloin kun olin masentunut, en jaksanut iloita mistään. Toisten onni vain korosti omaa huonoa oloa.

Lopulta menin lääkärille ja sain mömmöt ja terapiaa ja ihme kyllä se auttoi. Kun verho olisi vedetty ikkunan edestä! Nyt tuo masennuksen aika tuntuu kaukaiselta ja ihankuin olisi jollekin toiselle tapahtunut.

Toivotaan, että kaikki muuttuu sulla paremmaksi

Jaksan. Sairauteni on kroonistunut jo vuosia sitten.

En jaksa, mutta olen tosi hyvä esittämään ilahtunutta. Et ole vinksahtanut, masennus sen tekee.

Kun en oikein pysty iloitsemaan mistään. Omistakaan ilon aiheista.

Kyllä iloitsen. Silloin monesti saattaa päästä itsekin osingoille. Kaikilla meillä on omat taakkamme. Jos joku on tällä hetkellä onnellisessa tilassa, siitä kannattaa silloin iloita. Voi olla että hänellekin koittaa vaikeat ajat myöhemmin. 

Mutta silloin kun näen perheitä, ihmisiä joilla on sukulaisia, läheisiä joiden kanssa kokoontua niin silloin sydäntäni vihlaisee suru, vaikka toisaalta minulle se on ihan hyvä asia että muilla on turvaverkostoa enemmän kuin minulla itselläni, joka menen yksin vaikeuksien läpi. Antti Holmasta puhuttiin toisessa ketjussa, hänellä oli oiva sana mikä kuvaa elämääni; paskalinko. Sitäpä se usein elämä on, toisilla toisella tavalla kuin toisella.

En kaiketi ole edes masentunut enkä silti osaa iloita muiden onnistumisista. Osaan kyllä lohduttaa ja olla aidosti pahoillani ja tukena, kun menee huonosti. Mutta on vaikeaa olla vertaamatta itseään muihin ja olla kokematta kipua, kun saa kuulla, että joku muu on taas saavuttanut jotakin, mihin en itse pysty. Yritän silloin kyllä olla ystävällinen ja näytellä. En halua pahoittaa muiden mieltä, vaikka itsestä tuntuisi pahalta.

Kyllä jaksan iloita, koska se tuo myös mulle iloa ja voimaa. Se vasta olisi masentavaa, jos kaverillakin menisi yhtä huonosti. 

Vaikeaa se on kun itsellä on menossa toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso. Mutta siis joo osaan kai tavallaan olla tai ainakin esittää iloista toisen puolesta. Miks muilla ei sais mennä hyvin vaikka itsellä on paska olo.

Kyllä iloitsen, vaikka sairastanut vakavaa masennusta. Ei toisten onni ja ilo ole minulta pois.

Ainoa asia mikä vihlaisee ja tekee surulliseksi on se kuinka entiset kaverit käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa. Jättävät huomiotta täysin, jos jotakin julkaisen tai kommentoin. Siitä huomaa, että sairauteni on vienyt monta kaverianikin. Olen heille ilmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iloitsen, vaikka sairastanut vakavaa masennusta. Ei toisten onni ja ilo ole minulta pois.

Ainoa asia mikä vihlaisee ja tekee surulliseksi on se kuinka entiset kaverit käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa. Jättävät huomiotta täysin, jos jotakin julkaisen tai kommentoin. Siitä huomaa, että sairauteni on vienyt monta kaverianikin. Olen heille ilmaa. 

❤ tiedän tunteen.

En osaa ja se harmittaa. Vaikutan varmasti todella välinpitämättömältä, vaikken sitä sisimmässäni ole.