Milloin pilkku ja -sanan eteen?
Voisiko joku selittää minulle rautalangasta vääntäen, milloin ja -sanan eteen tulee pilkku? Useimmiten sitä ilmeisesti ei tule. Esimerkit olisivat todella hyödyllisiä. Tämä asia ei ole vieläkään selvinnyt minulle.
Kommentit (5)
Jos tekijä muuttuu. Pilkun vasemmalla puolella on eri toimija kuin oikealla puolella. Jos tekijä on sama kummallakin puolella, esim. Matti, niin käytetään ja -sanaa ilman pilkkua.
Matti keräsi roskia, ja sitten me veimme ne roskikseen.
Matti keräsi risuja ja laittoi ne roskikseen.
Pronominit ei sit oo yhteisiä tekijöitä, esim. Matti kasteli kukat, ja hän vaihtoi kesärenkaat. Tulee siis pilkku.
Suosittelen muuten esim. Marsa Luukkosen hauskaa kielenhuollon kirjaa. Kevyt ja hauska apu näihin pulmiin!
T. Edellisen kommentin kielenhuoltaja 😊
Myöskään rinnasteisten sivulauseiden välillä ei ole pilkkua. Ne tunnistaa siitä, että ne voisivat vaihtaa keskenään paikkaa merkityksen muuttumatta.
Esim. Haluaisin kumppanin, joka rakastaa minuun ja johon voi luottaa (=Haluaisin kumppanin, johon voi luottaa ja joka rakastaa minua).
Kun lauseissa, joita ja-konjunktiolla rinnastetaan, eli ole yhteistä tekijää, tulee pilkku.
Esim. Matti kasteli kukat ja vaihtoi autoon kesärenkaat. = yhteinen tekijä Matti. Vrt. Matti kasteli kukat, ja Maija vaihtoi autoon kesärenkaat. Tai Aamulla Matti kasteli kukat ja Maija vaihtoi kesärenkaat. = yhteinen tekijä "aamulla".