Ihmettelen siskoani.

Hän antaa 4-vuotiaan tyttärensä kutsua itseään nimeltä eikä se tunnu vaivaavan häntä yhtään. Muutenkin tuo tyttö on omituinen, ikäisekseen lapsellinen ja koko ajan komentelemassa toisia. No, jos hänet kouluun hyväksytään sitten kolmen vuoden päästä, niin eipä hänelle siellä hauskat ajat tule olemaan. Hän on luultavasti kotona tai isovanhemmilla hoidossa kouluikään asti eikä hänellä ole ystäviä, niin koulussa hän joutuu vaikeuksiin, kun siellä opettajat komentavat häntä eikä päinvastoin ja lisäksi hän tulee elämässään ensimmäisen kerran kokemaan sen, kun joutuu olemaan muiden lasten joukossa ja nämä eivät sitten todellakaan suostu tekemään mitä siskoni kakara keksii vaatia.