Kun yhtä sisaruksista paapotaan pitkälle aikuisuuteen...
Pakko avautua, kun suututtaa niin paljon! Yhdellä sisaruksista on ollut lapsesta saakka krooninen sairaus, joka vaatii säännöllistä hoitoa, mutta sinänsä ei vaikuta normaaliin arkeen. Kuitenkin siitä lähtien, kun tämä sairaus on todettu tätä sisarusta on hyyssätty ja hyyssätty kaikissa asioissa, kun muut lapset ovat saaneet olla oman onnensa nojassa. Asia ei häiritsisi, jos tämä toimintamalli olisi jäänyt sinne lapsuuteen, mutta se jatkuu, vaikka tämäkin lapsista on jo yli 30-vuotias! Tämä lapsi ei ole koskaan oppinut ottamaan vastuuta omista asioistaan tai huolehtimaan niistä loppuun, joten hän maksattaa vanhemmillamme edelleen omia mokiaan.
Meillä muillakin sisaruksilla on ollut suuria haasteita elämissään ja monenlaiselle avulle olisi ollut tarvetta. Sitä ei tosin ole meille muille riittänyt, kun tämä yksi vetää kaiken mitä saa! Olemme sanoneet suoraan tilanteen ollessa päällä, että tarvitsemme apua, mutta emme ole sitä saaneet. Viime kädessä olemme selvinneet vaikeistakin tilanteista, mutta vain siksi ettei meillä ollut vaihtoehtoja.
Tunnistaako kukaan muu tällaista toimintatapaa omassa lapsuudenperheessään? Päättyykö tämä koskaan?
Kommentit (4)
Tunnistan. Tuskin loppuu. Sattuuko äitisi olemaan kenties läheisriippuvainen narsisti? Heillä on tapana tehdä tuollaista.
Sama meillä ja edes ilman mitään sairauksia. No, emme ole muutenkaan läheisiä mutta tämä sisarukseen ei ole kukaan yhteydessä. Eikä vähiten siksi, että on ihan irrallaan normielämästä. Kaikki vaan mulle ja heti ja jonkun muun kustantamana. Itsekäs ja kaikin puolin ikävä ihminen.
Ottakaa etäisyyttä vanhempiin sekä siskoon, jospa sitten ymmärtävät miten käytös loukkaa.
Sit ku ne vanhemmat ovat niin vanhoja etteivät enää jaksa tai kykene.
Sit alkaa monen asian oppiminen.
Ei käy kateeksi.