Lue keskustelun säännöt.
"If you are lonely when you are alone, you are in bad company" - Jean Paul Sartre
16.04.2019 |
Jos ei kestä yksinoloa, niin et vain rakasta itseäsi.
Kommentit (21)
Ei, vaan jos kestää yksinoloa ja varsinkin jos viihtyy yksin, on se varma merkki siitä, että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa.
Huom. sarkasmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen helvetti on toinen ihminen.
Olen hyvää seuraa, mutta vain itselleni. Viihdyn yksin parhaiten, mutta en muiden kanssa.
Ehkä hyvin hyvin harvojen ihmisten seurassa viihdyn. Ne kenen seurassa viihdyn, eivät olekaan sitten mitään tyhmiä ja kehittymättömiä hapenviejiä.
Itse en ole ole mikään huipputyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen helvetti on toinen ihminen.
Minulla on yksi ainoa toivomus, ja se on se, ettei enää tämän elämän jälkeen tarvitsisi syntyä uudelleen mihinkään missä on ihmisiä.
Mieluumin syntyisin uudelleen jonnekin toiselle laidalle avaruutta, kraaterin pohjalle keltaiseksi radioaktiiviseksi limaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen helvetti on toinen ihminen.
Tämä ON fakta.
Tuo on kyllä niin totta. Minä en ole varmaan ikinä tuntenut itseäni yksinäiseksi kun olen itsekseni. Sen sijaan olen lukemattomia kertoja tuntenut yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, kun olen ollut porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta emme ole koskaan yksin. Se on vain luulo.
Vaikka välissämme on ilmaa niin sormeni on yhtä kuin nämä näppäimet joilla näpyttelen teille tätä tuubaa ja josta te välitätte vaikka toista väittäisittekin.
Minäkin olen siinä sinun vierelläsi. Vain ilmaa ja iho välissä, mutta onhan kinder-munassakin valkoinen ja ruskea kuori ja ne ovat yhtä.
Niin mekin olemme yhdessä ja yhtä. Syleilemme toisiamme tahtomattamme.
Etenkin sinä joka olet ystäväni.
Olemme jatkuvasti henkisessä lusikka-asennossa toistemme kanssa.
Yksinäisyys on harhaa.
Sartre sanoi sen kylläkin ranskaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä niin totta. Minä en ole varmaan ikinä tuntenut itseäni yksinäiseksi kun olen itsekseni. Sen sijaan olen lukemattomia kertoja tuntenut yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, kun olen ollut porukassa.
Vaikka käytännössä se välimatka ja ne rajat ei muuta tosiasiaa että olette kaikki yhdessä.
Piirroksessa jossa olet muiden kanssa, olet vain luomi muiden joukossa. Olet heidän kanssaan kuin luomet iholla, siinä ihanassa taidepläjäyksessä. Voitte toki kuvitella olevanne erillisiä uniikkeja lumihiutaleluomia, mutta olette kiinni samassa alustassa ja välillänne oleva tyhjä tila on näkymätöntä ilmaa, jota kulkeutuu myös sisuksiinne. Voi olla että hengität juuri jonkun ulos tullutta ilmaa sisuksiisi ja muita epäpuhtauksia.
Olette erottamattomia, vaikka alustavasti näyttäisi että olette erillänne ja teillä on iho ja ilma rajoina.
Silti olette yhtä kaiken kanssa.
Illuusio yksinäisyydestä lohduttaa sinut.
Olet kuitenkin vain paperilla piirroksena muiden kanssa yhtä. Erillisyyttä ei ole olemassakaan.
Viihdyn yksin suhteellisen pitkiäkin aikoja putkeen, mutta kyllä minullekin yksin olemisesta tulee yksinäisyyttä tietyn ajan jälkeen. Masentavinta aikaa elämästäni oli silloin kun saattoi kulua pari kuukautta ilman että olin minkäänlaisessa yhteydessä kehenkään lukuunottamatta jotain kaupan kassaa ja randomeita netin keskustelupalstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
👍
Elämässäni on ollut vaihe(ita) jolloin en viihtynyt yksin ja olin rauhaton. Myönnän että olin tehnyt ja tein asioita jotka aiheuttivat sen että halusin vältellä itseäni. En pystynyt rakastamaan tai ymmärtämään itseäni sellaisena kuin olin.
Nyt viihdyn erittäin hyvin yksin.
Yksinolosta pyritään joskus tekemään jotain negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Sartre sanoi sen kylläkin ranskaksi.
Sartren aikana Ranskan alueella puhuttiin antiikin latinaa lähinnä. Myöhemmin tuhansia vuosia siitä sitten kehittyi varsinainen ranskan kieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minää olen kumiankkaa kirjoitti:
Toisaalta emme ole koskaan yksin. Se on vain luulo.
Vaikka välissämme on ilmaa niin sormeni on yhtä kuin nämä näppäimet joilla näpyttelen teille tätä tuubaa ja josta te välitätte vaikka toista väittäisittekin.
Minäkin olen siinä sinun vierelläsi. Vain ilmaa ja iho välissä, mutta onhan kinder-munassakin valkoinen ja ruskea kuori ja ne ovat yhtä.
Niin mekin olemme yhdessä ja yhtä. Syleilemme toisiamme tahtomattamme.
Etenkin sinä joka olet ystäväni.
Olemme jatkuvasti henkisessä lusikka-asennossa toistemme kanssa.
Yksinäisyys on harhaa.
Ihanaa! Tässä ollaankin nyt yhdessä. Luulin että olen yksin.
Minä inhoan itseäni, mutta viihdyn silti kaikkein parhaiten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan itseäni, mutta viihdyn silti kaikkein parhaiten yksin.
Minäkin inhoan itseäni. Inhoan kehoni eritteitä.
Spermaa, korvamähmää, hyytelöitynyttä puoliksi kovettunutta vihreää räkää, jossa on verisiä hyytymiä tai suonelta näyttäviä raitoja.
Sitten inhoan hampaiden keltaisuutta, jos vertaa niitä lasten hampaisiin, niin onhan ne jo kellastuneet.
Inhoan myös sisäelimiäni ja ärsyttäviä punasoluja, jotka iloisesti työskentelevät sisälläni, vaikka annoin heille loparit ja käskin myös sydäntä lopettamaan toimintansa.
Irtisanoin molemmat.
Ne painaa duunia siitä huolimatta!
Se saa minut raivon valtaan ja inhoamaan itseäni. Olet niin saamaton etten voi edes pysäyttää itseäni :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan itseäni, mutta viihdyn silti kaikkein parhaiten yksin.
Minäkin inhoan itseäni. Inhoan kehoni eritteitä.
Spermaa, korvamähmää, hyytelöitynyttä puoliksi kovettunutta vihreää räkää, jossa on verisiä hyytymiä tai suonelta näyttäviä raitoja.
Sitten inhoan hampaiden keltaisuutta, jos vertaa niitä lasten hampaisiin, niin onhan ne jo kellastuneet.
Inhoan myös sisäelimiäni ja ärsyttäviä punasoluja, jotka iloisesti työskentelevät sisälläni, vaikka annoin heille loparit ja käskin myös sydäntä lopettamaan toimintansa.
Irtisanoin molemmat.
Ne painaa duunia siitä huolimatta!
Se saa minut raivon valtaan ja inhoamaan itseäni. Olet niin saamaton etten voi edes pysäyttää itseäni :(
Naurahdin ärsyttävän iloisille punasoluille.
Yksinäisenä yksin olevana ihmisenä sanon että hevonp*skaa. Kirjallisuus ja kulttuuripiireissä pyörinyt Sartre tuskin koskaan koki, millaista on olla yksin yksinäinen, ilman mitään ihmiskontakteja, yhtäkään välittävää ihmistä lähellä, millaista on kaivata jonkun seuraa mutta tietää ettei sitä vain ole saatavilla. Ihmiselle eri riitä ikuisesti pelkkä oma seura, siitä on tutkimuksiakin että yksinäisyys tappaa. On eri asia olla yksin, mutta niin että yksinolon voi päättää koska tahansa niin halutessaan, kuin olla tahattomasti ilman omaa tahtoa yksin. Tuollaiset kommentit ja niiden levittäminen ovat raivostuttavia ja kertovat siitä, että ettei yhteisön enemmistö tiedä mitään vähemmistön elinolosuhteista. No ehkäpä tuollaiset kommentit ovatkin tarkoitettu vain sille enemmistölle, joka ehkä repii niistä suurta filosofiaa. Kuolleelle miehelle on turhaa selittää kuinka kuolla.
Hyvä vasta argumentti edelliseltä. Tämän takia postasin sitaatin!
-ap
Näin on. Yksinolo on ihan parasta.