Nuorena pitäisi nauttia elämästä

Hyvin noilla alle kolmikymppisillä tuntuu olevan ainakin ryyppäämiseen varaa ja aikaa, jopa keskellä viikkoa örvelletään yötä myöten ravintolassa.

Ei ole mikään pakko tehdä tehdä noin. Esim. itse opiskelin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, mutta voi taivas kun pidin hauskaa ja biletin ja menin! Kolme kertaa viikossa vähintään kunnon biletystä, pari kertaa vuodessa matka, pubissa istuskelua, rentoilua tyyliin "en jaksa tänään mennä luennoille ennen puolta päivää". Nostin kaikki opintolainat mitä irti sain ja lisäksi vanhempani tukivat minua taloudellisesti (Heille en kertonut että otan lisäksi lainaa, he uskoivat tukevansa minua ettei minun tarvisi ottaa lainaa tai mennä töihin). 

Enkä ole kyllä koskaan katunut että näin tein. Elämäni hauskinta aikaa oli. Ja koska valmistuin hyväpalkkaiselle alalle jolla töitä riittää, opintolainojen maksukin sujui ihan huomaamatta vuosien varrella.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin noilla alle kolmikymppisillä tuntuu olevan ainakin ryyppäämiseen varaa ja aikaa, jopa keskellä viikkoa örvelletään yötä myöten ravintolassa.

Onko se elämästä nauttimista? Ja ei ne köyhimmät opiskelijat ryyppää noin usein vaikka mukana olisivatkin. Moni menee sillä yhdellä oluella juurikin siksi ettei sitä rahaa ole mielin määrin kuin niillä joille sitä ylimääräistä annetaan.

Miksei noita voi tehdä 30v jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko tehdä tehdä noin. Esim. itse opiskelin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, mutta voi taivas kun pidin hauskaa ja biletin ja menin! Kolme kertaa viikossa vähintään kunnon biletystä, pari kertaa vuodessa matka, pubissa istuskelua, rentoilua tyyliin "en jaksa tänään mennä luennoille ennen puolta päivää". Nostin kaikki opintolainat mitä irti sain ja lisäksi vanhempani tukivat minua taloudellisesti (Heille en kertonut että otan lisäksi lainaa, he uskoivat tukevansa minua ettei minun tarvisi ottaa lainaa tai mennä töihin). 

Enkä ole kyllä koskaan katunut että näin tein. Elämäni hauskinta aikaa oli. Ja koska valmistuin hyväpalkkaiselle alalle jolla töitä riittää, opintolainojen maksukin sujui ihan huomaamatta vuosien varrella.

Kuulostaa ihan kauppasurkealta. Osuiko?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko tehdä tehdä noin. Esim. itse opiskelin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, mutta voi taivas kun pidin hauskaa ja biletin ja menin! Kolme kertaa viikossa vähintään kunnon biletystä, pari kertaa vuodessa matka, pubissa istuskelua, rentoilua tyyliin "en jaksa tänään mennä luennoille ennen puolta päivää". Nostin kaikki opintolainat mitä irti sain ja lisäksi vanhempani tukivat minua taloudellisesti (Heille en kertonut että otan lisäksi lainaa, he uskoivat tukevansa minua ettei minun tarvisi ottaa lainaa tai mennä töihin). 

Enkä ole kyllä koskaan katunut että näin tein. Elämäni hauskinta aikaa oli. Ja koska valmistuin hyväpalkkaiselle alalle jolla töitä riittää, opintolainojen maksukin sujui ihan huomaamatta vuosien varrella.

Ei se biletys omasta mielestä hauskaa ole jatkuvalla syötöllä. Porukkaa vaan istuu ja jauhaa kovaan ääneen jostain turhasta bisset kädessä eikä oikeasti tapahdu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita voi tehdä 30v jälkeen?

Koska  työelämä ei jousta samalla tapaa kuin opiskelu. Koska usein on parisuhde tai jopa lapsia eikä enää voi elää sillä tavalla boheemin rentusti. Koska ei ole enää seuraa sellaiseen vaikka itse haluaisikin, kun muut samanikäiset alkaa olla vakavamielisiä perheenisiä ja -äitejä tai urakiitureita.

- 2

Niukin naukin varaa ruokaan. Joka pv 7-17 töissä ja opiskelut kesken. Kaverit jäi toiselle puolelle Suomea, samoin perhe. Oikeastaan käyn vain töissä ja menen kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä uudestaan. 

-N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko tehdä tehdä noin. Esim. itse opiskelin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, mutta voi taivas kun pidin hauskaa ja biletin ja menin! Kolme kertaa viikossa vähintään kunnon biletystä, pari kertaa vuodessa matka, pubissa istuskelua, rentoilua tyyliin "en jaksa tänään mennä luennoille ennen puolta päivää". Nostin kaikki opintolainat mitä irti sain ja lisäksi vanhempani tukivat minua taloudellisesti (Heille en kertonut että otan lisäksi lainaa, he uskoivat tukevansa minua ettei minun tarvisi ottaa lainaa tai mennä töihin). 

Enkä ole kyllä koskaan katunut että näin tein. Elämäni hauskinta aikaa oli. Ja koska valmistuin hyväpalkkaiselle alalle jolla töitä riittää, opintolainojen maksukin sujui ihan huomaamatta vuosien varrella.

Kuulostaa ihan kauppasurkealta. Osuiko?

Ei, teekkari olin (naispuolinen) :)

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita voi tehdä 30v jälkeen?

APn pointti olikin siinä kun sanotaan että nuorena ollaan ja mennään.

Monilla on tuon ikäisenä jo lapsia (ei toki kaikilla mutta lapset on yksi syy jos niitä haluaa ettei paljoa enää silloin varsinkaan olla ja mennä). Työt myös sitoo varsinkin vuorotyö. Ei paljoo olla ja mennä kun ensin teet töitä ja se vapaapäivä on aina keskellä viikkoa eikä kenelläkään ole ikinä samaan aikaan vapaata.

Palkattomia lomia taas ei monesti ole vara edes ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita voi tehdä 30v jälkeen?

Koska  työelämä ei jousta samalla tapaa kuin opiskelu. Koska usein on parisuhde tai jopa lapsia eikä enää voi elää sillä tavalla boheemin rentusti. Koska ei ole enää seuraa sellaiseen vaikka itse haluaisikin, kun muut samanikäiset alkaa olla vakavamielisiä perheenisiä ja -äitejä tai urakiitureita.

- 2

Miksei voi opiskella 30v jälkeen ja tehdä samalla vähän töitä? Lapsia voi hankkia 16-vuotiaanakin, joten se on vähän huono argumentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko tehdä tehdä noin. Esim. itse opiskelin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, mutta voi taivas kun pidin hauskaa ja biletin ja menin! Kolme kertaa viikossa vähintään kunnon biletystä, pari kertaa vuodessa matka, pubissa istuskelua, rentoilua tyyliin "en jaksa tänään mennä luennoille ennen puolta päivää". Nostin kaikki opintolainat mitä irti sain ja lisäksi vanhempani tukivat minua taloudellisesti (Heille en kertonut että otan lisäksi lainaa, he uskoivat tukevansa minua ettei minun tarvisi ottaa lainaa tai mennä töihin). 

Enkä ole kyllä koskaan katunut että näin tein. Elämäni hauskinta aikaa oli. Ja koska valmistuin hyväpalkkaiselle alalle jolla töitä riittää, opintolainojen maksukin sujui ihan huomaamatta vuosien varrella.

Ei se biletys omasta mielestä hauskaa ole jatkuvalla syötöllä. Porukkaa vaan istuu ja jauhaa kovaan ääneen jostain turhasta bisset kädessä eikä oikeasti tapahdu mitään.

Minusta se oli hauskaa silloin nuorena! Hyvässä nousuhumalassa kaikki jutut tuntui tosi siisteiltä. Ideoitiin yrityksiä, parannettiin maailmaa, väiteltiin, tehtiin ihme tempauksia. Dokattiin oikein kunnolla motolla "sammutaan tyylikkäästi". Monet bileet joihin opiskelijabileiden jatkoilla päädyin oli niin absurdeja että sitä on hauskaa muistella jälkeenpäin. Niissä osa otti muutakin kuin alkoholia, itse en. Mutta siis siellä saattoi joku pyörittää vehjettään huutaen "HELIKOPTERI", joku muu pissata vaatehuoneeseen, jotkut sekstailivat jossain nurkassa, joku oli sammunut vessaan. Luultavasti nyt jos joutuisin sellaiseen paikkaan, sanoisin "hyi yököttävää" mutta nuorena se oli siistiä, tosi erilaista kuin mitä olin koskaan nähnyt. 

- 2 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko tehdä tehdä noin. Esim. itse opiskelin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, mutta voi taivas kun pidin hauskaa ja biletin ja menin! Kolme kertaa viikossa vähintään kunnon biletystä, pari kertaa vuodessa matka, pubissa istuskelua, rentoilua tyyliin "en jaksa tänään mennä luennoille ennen puolta päivää". Nostin kaikki opintolainat mitä irti sain ja lisäksi vanhempani tukivat minua taloudellisesti (Heille en kertonut että otan lisäksi lainaa, he uskoivat tukevansa minua ettei minun tarvisi ottaa lainaa tai mennä töihin). 

Enkä ole kyllä koskaan katunut että näin tein. Elämäni hauskinta aikaa oli. Ja koska valmistuin hyväpalkkaiselle alalle jolla töitä riittää, opintolainojen maksukin sujui ihan huomaamatta vuosien varrella.

Kuulostaa ihan kauppasurkealta. Osuiko?

Ei, teekkari olin (naispuolinen) :)

Sitten olet tilastopoikkeus tai tutalainen. Meillä oli paljon puhetta siitä, että keskimääräinen valmistumisaika on 7 vuotta ja noppien mediaanimäärä jotain 45 per vuosi. Tutkinnon saaminen viiteen vuoteen oli todella harvinaista

Jaa, no mä ajattelin nauttia elämästä vielä kolmenkympin jälkeen ja vieläkin myöhemmin. Haittaaks se? :)

Fiksuimmat saikuttelee ja toteuttaa elämäänsä silläaikaa, kun typerät tunnolliset haaskaa elämänsä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko tehdä tehdä noin. Esim. itse opiskelin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, mutta voi taivas kun pidin hauskaa ja biletin ja menin! Kolme kertaa viikossa vähintään kunnon biletystä, pari kertaa vuodessa matka, pubissa istuskelua, rentoilua tyyliin "en jaksa tänään mennä luennoille ennen puolta päivää". Nostin kaikki opintolainat mitä irti sain ja lisäksi vanhempani tukivat minua taloudellisesti (Heille en kertonut että otan lisäksi lainaa, he uskoivat tukevansa minua ettei minun tarvisi ottaa lainaa tai mennä töihin). 

Enkä ole kyllä koskaan katunut että näin tein. Elämäni hauskinta aikaa oli. Ja koska valmistuin hyväpalkkaiselle alalle jolla töitä riittää, opintolainojen maksukin sujui ihan huomaamatta vuosien varrella.

Kuulostaa ihan kauppasurkealta. Osuiko?

Ei, teekkari olin (naispuolinen) :)

Sitten olet tilastopoikkeus tai tutalainen. Meillä oli paljon puhetta siitä, että keskimääräinen valmistumisaika on 7 vuotta ja noppien mediaanimäärä jotain 45 per vuosi. Tutkinnon saaminen viiteen vuoteen oli todella harvinaista

Åbo Akademi tietotekniikka. Tosin valmistuin lopulta Turun yliopiston maisteriohjelmasta, koska minua kiinnostikin enemmän se matemaattisempi ja teoreettisempi puoli tietojenkäsittelytieteestä. Ja noilla oppilaitoksilla oli koko ajan yhteisiä kursseja ja labratöitä tms joten vaihdot onnistui. 

Opiskeluaikana rahat oli tiukassa, vaikka nostin lainat täysimääräisenä. Silloin ei matkusteltu, mutta kyllä rahat aina bileisiin riitti. Kun valmistuin työttömäksi, ei ollut rahaa, mutta oli aikaa. Aikaa olla mökillä, tehdä ja juoda kotiviiniä, lämmittää saunaa ja olla vesillä.

Kun pääsin töihin, rahatilanne parani huomattavasti. Viikonloppuisin oli varaa käydä baareissa, vaikka piti maksaa opintolainaa ja asp:tä. Silti oli varaa tehdä pari pikkumatkaa Euroopassa. Ehdinpä pitää palkatontakin ja opiskella ulkomailla.

Paljon siis ehti ennen vakiintumista. vähän yli kolmekymppisenä. Eikä eläminen siiihenkään loppunut.  Mikä teitä estää?

Monenmoista kokenut kirjoitti:

Opiskeluaikana rahat oli tiukassa, vaikka nostin lainat täysimääräisenä. Silloin ei matkusteltu, mutta kyllä rahat aina bileisiin riitti. Kun valmistuin työttömäksi, ei ollut rahaa, mutta oli aikaa. Aikaa olla mökillä, tehdä ja juoda kotiviiniä, lämmittää saunaa ja olla vesillä.

Kun pääsin töihin, rahatilanne parani huomattavasti. Viikonloppuisin oli varaa käydä baareissa, vaikka piti maksaa opintolainaa ja asp:tä. Silti oli varaa tehdä pari pikkumatkaa Euroopassa. Ehdinpä pitää palkatontakin ja opiskella ulkomailla.

Paljon siis ehti ennen vakiintumista. vähän yli kolmekymppisenä. Eikä eläminen siiihenkään loppunut.  Mikä teitä estää?

Se että työ imee kaikki mehut. Ei jaksa mitään vapaa-ajallakaan kuin olla vaan.

hömm.

minä ainakin muistaakseni biletin tosi paljon ja ei jäänyt aikaa töille lainkaan, mutta opiskelulle niukin naukin.

Harmittaa kun en muista mitään erityistä hetkeä bilettämisestä. Tietenkin villit seksijutut ja kokeilut.

Kokeilin kaikkea paitsi seksiä mummoni kanssa. Eli ei harmita ainakaan seksiasiat enää.

Minulle on kuitenkin jäänyt mieleen enemmän romanttiset hetket yksin kaksiossa kalsarikännäten.

Yksin on mukavempi, kun yleensä porukalla se päätyy aina seksiin ja seuraavana päivänä saa hävetä tai ihmetellä muistin palasten kanssa että kuinka monta ihmistä tässä sängyssä on ollutkaan.

Ehdottomasti nuorena ja muutenkin pitäisi nauttia elämästä, mutta ei siitä pidä tehdä itselleen mitään stressiä. Bilettämisestä voi tulla samalaista kuin työelämästä. Lopulta et muista yhtään mitään hienoa hetkeä mitä olet tehnyt. Kaikki yhtä samaa mössöä.

Siksi kannattaakin bilettää vain kerran viikossa ja tehdä töitä vain kerran viikossa. Ei yhtään enempää.

Silloin maksimoituu se todennäköisyys että muistat jotain hienoja hetkiä elämästäsi töissä tai bileissä ;)

Monenmoista kokenut kirjoitti:

Opiskeluaikana rahat oli tiukassa, vaikka nostin lainat täysimääräisenä. Silloin ei matkusteltu, mutta kyllä rahat aina bileisiin riitti. Kun valmistuin työttömäksi, ei ollut rahaa, mutta oli aikaa. Aikaa olla mökillä, tehdä ja juoda kotiviiniä, lämmittää saunaa ja olla vesillä.

Kun pääsin töihin, rahatilanne parani huomattavasti. Viikonloppuisin oli varaa käydä baareissa, vaikka piti maksaa opintolainaa ja asp:tä. Silti oli varaa tehdä pari pikkumatkaa Euroopassa. Ehdinpä pitää palkatontakin ja opiskella ulkomailla.

Paljon siis ehti ennen vakiintumista. vähän yli kolmekymppisenä. Eikä eläminen siiihenkään loppunut.  Mikä teitä estää?

Itse tapasin opiskeluaikana mieheni. Niin kauan kuin molemmat opiskeltiin, juhlittiin ja mentiin myös, tosin se oli rauhallisempaa jo sinkkuaikaan verrattuna. Esim. saatettiin istua pitkä ilta pubissa tai aterian äärellä jutellen, sen sijaan että oltaisiin rymytty haalareissa jossain. Sitten kun mies meni töihin, niin hänen täytyi olla aamuyhdeksäksi arkisin skarpissa kunnossa joten mikään pitkä pubi-iltakaan ei tullut kyseeseen. Siitä se itsekseen tasoittui sitten. Kun itse menin töihin, ei enää huvittanut itseäkään. Viikonloppuna olisi varmaan voinut mutta jotenkin vaan se ei tuntunut enää samalta kuin opiskeluaikana, joten väheni. Ja sitten aika pian tulinkin raskaaksi ja melkein heti perään toisen kerran, ja siinähän oli sitten boheemielämät eletty, kun ei lapsia voi renttuelämälle altistaa. 

Mutta siis ei ollut mikään surun ja katumuksen aihe tuo perhe-elämä ja kunnollinen keskiluokkaistuminen, kun oli tullut tarpeeksi jo bailtattua nuorempana.

- 2