Lue keskustelun säännöt.
Apua, en halua elää
Apuaelämänhallintaan
15.04.2019 |
Tilanne on se, että olen 30-vuotias nainen. Naimissa, ei lapsia. Ei vakituista työtä.
Mä en tiedä mitä haluan elämältä.
Mulla ei oo mitään unelmia tai tavotteita elämässä. Ei ole harrastuksia. Arkiset asiat (ruuanlaitto, siivous, ulkoilu) tuntuvat poikkeuksellisen raskaalta. Mä vaan makaan mieluummin, vaikka haluaisin oikeesti tehdä jotain ihan muuta. Haluaisin innostua ulkoilusta ja haluaisin jonkinlaisen ruutiinin päiviini.
Mulla oli raskas lapsuus ja tuntuu, että siksi musta on tullut vain tällainen tyhjä kuori. En innostu oikein mistään, olen typerä huomionhakuinen, tuntuu, että joudun todistelemaan ihmisille onnellisuuttani ja valintojani. Monesti tuntuu, että mulla on koko ajan rooli päällä ja se vaihtuu seuran mukaan.
Mä en enää tiedä kuka olen ja mihin menossa. Pelkään parisuhteeni menetystä siks että mulla ei ole mitään päämäärää. Tuntuu kuin olisin 15-vuotiaan tasolla. Joku päivä päätän, että haluan kouluun ja seuraavana päivänä olenkin varma, ettei musta ole opiskelemaan.
Mistä ihmeestä löydän apua? Tai intoa elämään? Tai motivaatiota edes tehdä sitä hiton ruokaa päivittäin. Oon kyllästynyt olemaan vain iso pettymys. Se typerä laiska vaimo, joka makaa sohvalla ja pyytelee anteeks, ettei oo taaskaan jaksanut tehdä mitään.
Pitkästä aikaa pyöritän päässäni ajatusta itsemurhasta. Tiedän, että se on epäreilua kaikille läheisille, joten siihen en haluais ryhtyä. Enkä varmaan uskaltaiskaan.
Kommentit (11)
Suosittelen sulle vapaaehtoistöitä, saisit merkitystä tyhjiin päiviisi ja perspektiiviä asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensimmäisen nyt lääkäriin, masennukselta kuulostaa. Apua on saatavilla! Ei itsemurhaa.
Lähde vapaaehtoistyöhön eläinsuojelun. Suosittelen.
Hae ammattiapua, kaikkeen löytyy ratkaisu. Jos miehesi on ymmärtävää tyyppiä, puhu hänelle. Sinä et ole laiska, vaan masentunut, ja siihen löytyy apu. Kaiken masennuksen alla sinua odottaa vahva, ihana, häikäisevä sinä. Sinä olet kaikkia niitä, vaikkei aina siltä tunnukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi miestäni vaivata tällä asialla. Hän on aiemmin joutunut kuuntelemaan mun monet itkut. Olen jopa miettinyt, että avioero vois olla hyvä vaihtoehto, jotta mun mies sais jatkaa elämäänsä jonkun fiksumman ja ehjemmän ihmisen kanssa.
Mietin, että mistä saisi keskusteluapua niin ettei siitä tule merkintää potilastietoihini? En halua vaikeuttaa mahdollista työnsaantia tulevaisuudessa merkinnöillä terapiasta.
Apuaelämänhallintaan kirjoitti:
En viitsi miestäni vaivata tällä asialla. Hän on aiemmin joutunut kuuntelemaan mun monet itkut. Olen jopa miettinyt, että avioero vois olla hyvä vaihtoehto, jotta mun mies sais jatkaa elämäänsä jonkun fiksumman ja ehjemmän ihmisen kanssa.
Mietin, että mistä saisi keskusteluapua niin ettei siitä tule merkintää potilastietoihini? En halua vaikeuttaa mahdollista työnsaantia tulevaisuudessa merkinnöillä terapiasta.
Miten ihmeessä terapia vaikuttaa työnsaantiin? Ei työnantajalla ole mitään oikeuksia tuollaisiin tietoihin. Sitä paitsi et ehkä tule pääsemään työkuntoon ilman terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apuaelämänhallintaan kirjoitti:
En viitsi miestäni vaivata tällä asialla. Hän on aiemmin joutunut kuuntelemaan mun monet itkut. Olen jopa miettinyt, että avioero vois olla hyvä vaihtoehto, jotta mun mies sais jatkaa elämäänsä jonkun fiksumman ja ehjemmän ihmisen kanssa.
Mietin, että mistä saisi keskusteluapua niin ettei siitä tule merkintää potilastietoihini? En halua vaikeuttaa mahdollista työnsaantia tulevaisuudessa merkinnöillä terapiasta.
Et ole kovin epätoivoinen, jos tuollaista mietit. Ei tuollaista oteta työhöntulotarkastuksessa millään tavalla huomioon, jos hoitaa mielenterveyttään. Nim.merk. kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa ei olisi masentunut, jos olisi noin tylsä ja toimeton elämä. Mee töihin.
Vaikutat masentuneelta, tuttuja fiiliksiä.