Onko olemassa ihmistä, jota EI olisi kiusattu?

Voisin myöntää etten ole.

Tässä ehkä päästään kysymykseen, mikä sitten lasketaan kiusaamiseksi. Varmaan aika erilaisia näkemyksiä ihmisillä. Joku voi kokea kiusaamisena sen mitä toinen ei.

Minua ei ole koskaan kiusattu.

Joo mutta mulla on ollut ainakin varmaaan 15 eri opettajaa joista 3 on saanut potkuut.

Todennäköisesti kaikki ovat jossain vaiheessa sanoneet tai tehneet jotain, mikä jostain muusta on tuntunut kiusaamiselta. Sitä harvoin itse muistaa asioita, mitä on muille tehnyt, mutta kyllä muistaa mitä muut on tehnyt itselleen.

"No eikös kaikkia ole aina vähän kiusattu ", kuulostaa kyllä helposti joltain  itse kiusaajan puolustelulta jonkun kiusaamiselleen ja ikäänkuin oikeutukselta pitää kohtensa edelleen hallinnassaan... 

Tällä ajatuksella kaikki on joskus olleet kiusaajia.

Minua ei ole koskaan kiusattu. En myöskään ole koskaan kiusannut, mutta varmasti loukannut joskus jonkun tunteita, mistä olen tietenkin pahoillani.

Minua kiusattiin ekaluokalla. Muutamaa vuotta myöhemmin yksi kaveri syytti minua kiusaamisesta, vaikka itse en ollut ajatellut käytöstäni kiusaamisena. En voi siis tunnustautua ihmiseksi jota ei ole koskaan kiusattu tai joka ei ole koskaan kiusannut.

Joskus töissä tuntuu siltä, että kiusaan asiakkaita.

Hömm...Ei se ehkä kiusaamista ole ollut, enemmän vain ylilyöntejä ja omassa päässäni jotkut sanat muotoutuneet pilkaksi, josta olen sitten ollut möksöllään. Uskaltaisin väittää, että en ole tullut kiusatuksi. Olen kyllä aika paksunahkainen, että jos joku on yrittänyt päästä ärsyttämään, on nopeasti huomannut ettei saa minua ärsytettyä, että alkaisin mukaan siihen. Ovat sitten jättäneet rauhaan.

Mjaa. Mua nimiteltiin ja syrjittiin lapsena harrastustoiminnassa, mutta ONNEKSENI sain lapsuudenperheessäni kokea itseni sekä rakastetuksi että hyväksytyksi. Tämän vuoksi kiusaaminen ei ole viiltänyt loppuelämän jälkiä. Annan kaiken myötätuntoni heille joilla ei ole ollut rakastavaa lapsuudenkotia, siinä tilanteessa on taatusti alttiimpi uskomaan kiusaajien öyhäämistä kuin muuten.

Pidän kiusaamisena pitempiaikaista, tarkoituksellista ilkeilyä, uhkailua, vähättelyä, yksilöivää ulossulkemista jne. Eli jos muutaman kerran satunnaisesti ja eri henkilöiden taholta koko kouluhistorian aikana on kokenut jotain kielteistä kohtelua tai sellaiseksi tulkittavaa, en sanoisi sitä kiusaamiseksi.

Vastauksena aloittajan kysymykseen, olen itsekin satunnaisesti ihan varmasti tehnyt jotain minkä toinen voisi kokea kiusaamiseksi. Muistankin juuri nyt yhden tapauksen, jossa minulle tuli myöhemmin mieleen, että toinen saattoi kokea nauramiseni kiusaamiseksi.

Puhtaita virhetulkintoja tapahtuu varmaan myös paljon, ja niitä ei voi välttää kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tällä ajatuksella kaikki on joskus olleet kiusaajia.

Jos kiusaamiseksi tulkittavissa olevat teotkin lasketaan niin kyllä.