Mies on mulle tosi ilkeä - kukaan muu ei usko sitä

Kuule, oma onnellisuus ei riipu miehestä tai ystävistä vaan sinusta itsestäsi. Jos on huono olla, niin ITSE tekee elämälleen sellaisia muutoksia, mitkä on suunta onnellisempaan elämään.

Sano se sille.

Älä välitä siitä että kukaan ei usko, riittää että tiedät itse millainen miehesi on. Tuo on niin tyypillistä käytöstä että ulospäin ollaan niin fiksua mutta kotona ihan kamalia. Älä yritä muuttaa itseäsi miehen mieleiseksi, siitä ei tule koskaan loppua. Ole oma itsesi, jos miehesi kanssa on paha olla niin eroa, löydät vielä sellaisen joka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Eikä ole huono vaihtoehto olla ihan itseksesi, silloin olet parhaassa mahdollisessa seurassa.

Ei meitäkään kukaan uskonut, kunnes isä sitten yritti tappaa meidät kaikki. 

Parempi ap lähteä ennen kuin väkivalta liittyy kuvioon. Lapset tekevät tietysti asiasta hankalampaa, mutta heillekään epäterve ympäristö ei ole hyväksi.

Ei ole mitään muta vaihtoehtoa kuin jättää se mies, nopeasti. Vaikka se tuntuisi nyt hankalalta ja olisi helpompi jäädä passiivisena suhteeseen, tulet jälkeenpäin kiittämään jokaista päivää jota et menettänyt olemalla tuossa suhteessa. 

Teidän olisi pitänyt erota jo pari vuotta sitten.

Sinulla on varmasti jotain hyvää edessäsi, jos jaksat irrottautua tuosta pahasta ja jatkossa pidät itsestäsi paremman huolen, eli et huoli vierellesi ketään joka ei halua sinulle vilpitöntä hyvää ja tee sinut onnelliseksi.

Ja onpa törkeää ettei ystäväsi usko sinua, sano niille että ihmeellistä käytöstä, pitävätkö sua valehtelijana ja millä perustein? Sano että ihmiset ei ole aina sitä miltä ulkokuori näyttää, ja kaipaisit tukea vaikeaan tilanteeseen etkä lisää syyllistystä _ystäviltäsi_. 

Ero tekee varmasti hyvää myös miehellesi, joka saattaa olla myös masentunut ja siksi on niin paha suustaan. Ei välttämättä koskaan olisi oikeaksi vaaraksi, mutta olette siinä tilanteessa että olette myrkkyä toisillenne. 

Kaikki helpottuu kun alat järjestelemään eroa ja saatte etäisyyden toisiinne.

Onneksi sinulla itselläsikin on lupa ottaa ja lähteä. Nukutte jo nyt eri huoneissa, ottakaa sängyille vähän lisää etäisyyttä, vaikkapa kymmenen kilsaa. 

Pärjäät kyllä hyvin ja paremmin ilman miestä.

Mitä näit miehessäsi alun perin? Miksi olette ajautuneet moiseen tilanteeseen? Miksei ystäväsi usko sinua?

Olette olleet nyt yhdessä vaikkapa viisi tai kymmenen vuotta. Kuvittele, millaisen elämän tulet elämään, jos tuota jatkuu vielä neljä- tai viisikymmentä vuotta. 

Ei minunkaan ekstästä olisi kukaan uskonut mitään. Minäkin odottelin pitkään, että saisimme asiat kuntoon ja mies tulisi järkiinsä. No, minä tulin järkiini ja lähdin. Elämäni parhaita päätöksiä. 

Minä en kestäisi enää kuukauttakaan ikävässä ja epämiellyttävässä suhteessa, mutta minä olenkin vanhempi ja viisaampi nykyään.

Mitä sä odotat? Ihan itsekin saa lähteä kälppimään, ei sitä tarvitse odotella että mies jättäisi. 

Ihmiset on erilaisia luonteeltaan ja joku päästele vähän enemmän sammakoita kun toinen, varsinkin riitatilanteissa. Jos koko ajan tuollaista on, ei varmaan kannata jäädä katselemaan, mutta jos on vain ilkeyttä joka tulee pintaan joskus ja osaa olla myös se normaali miellyttävä ihminen, ei se eroaminen ole mitenkään ainoa vaihtoehto. Aika ratkaisevaa on, kumpi on vallitseva tilanne, hyvät vai huonot hetket.

On ihmisiä, jotka sanovat näitä sammakoita, ei välttämättä ilkeyttään vaan tyhmyyttään eli eivät oikein edes tajua kuinka ilkeä on ollut. Tietenkin koulutus tajuamaan omaa käytöstä olisi paikallaan silloin. Totta kai, jos näkee ihmisestä vain sen hyvän käytöksen on vaikea kuvitella muuta, varsinkin jos on vaikeuksia olla puolueeton eli kyseessä vaikka sukulainen tai läheinen kaveri, mutta kyllä monet ikävät luonteenpiirteet voi lukea sieltä rivien välistä, jos vähän enemmän pääsee juttelemaan. Pienet lauseet voi paljastaa jotain esim. omahyväisyyden tai itsekkyyden luonteesta. Jotkut pystyy lukemaan toisia paremmin kun toiset sen ystävällisen keskustelun pohjalta.

Tuo äänittäminen esimerkki jäi mietityttämään nimittäin se ei sinänsä todista mitään että kuulee jonkun raivoavan toiselle, muuta kun sen että ihminen saattaa joskus jopa raivostua. Jos haluaa analysoida luonnetta pitäisi tietää paljon enemmän. Minkälaisista asioista henkilö raivostuu, kuinka usein, miten käyttäytyy raivostuessaan jne. Jos joku raivostuu silmittömästi siitä että löytää vaikka oman puolison sängystä toisen kanssa on varmaan ymmärrettävämpää kun kilahtaminen jostain paljon vähäpätöisimmistä asioista.

Puolueellisuudesta vielä sen verran että aina on näitä ”hyppää kaivoon” tyyppejä, jotka ovat aina sen oman sukulaisen tai puolison puolella olkoon asia vaikka mikä eli vaikka pitäisi olla kristallin kirkas että kyseisessä asiassa kyllä se ”oma” sukulainen on toiminut väärin tai paheksuttavasti se kuitataan jotenkin aivan naurettavasti kuten juurikin että vika onkin toisessa. Onhan näitä, esim. räyhäävä, ryyppävä mies onkin anopin mielestä sen kamalan akan vika jne.,

Miksi mietit mitä kukaan uskoo tai ei usko? Itse tiedät millainen miehesi on ja haluatko jäädä sitä katselemaan. 

Se ei ole tasapainoinen suhde, jossa toinen arvostelee ja päsmäilee koko ajan, ja toinen joutuu ottamaan vastaan kaikki mitä tulee. Se vastaanottaja menettää pikkuhiljaa kaiken itsemääräämisoikeutensa ja itsetuntonsa.

Pysy ihmeessä yhdessä tuollaisen kanssa, olet täydellisessä suhteessa <3 Olisi sulaa hulluutta jättää ilkeä to llo ja voida paremmin.

Mun mies sama kotona ihan eri ja muille niin ystävällinen ja sydämellinen.Ei muut voi kuvitellakkaan millainen hän minulle on.