Ystävän shoppailuaddiktiin suhtautuminen

Hei. Onko kellään kokemusta tällaisesta.
Työkaverillani ilmeisesti shoppailuaddikti. Hän ei ole kovin hyvätuloinen mutta ostelee koko ajan ja yrittää bongata tarjouksista sisustustavaraa marimekko, iittalaa ja kalliompia sarjoja. Kuppisarjat vaihtuu tiuhaan. Kun hän on aikomassa ostaa jotain...hän jo paljon puhuu siitä mitä aikoo ostaa ja kun hän on ostanu, hän näyttää kuvia niistä. Tavaraa tulee yli tarpeen.
Ymmärrän sisustusharrastuksen mutta jos koko vapaa aika menee vain tavaran haalimi seen niin tuntuu kauheen kiusalliselta kuunnella tai saati sanoa hänelle ettei kiinnosta. Itsellä raha kuluu elämiseen ja lapsiin ja kaikkea on jo ihan tarpeeksi. Yritän itse päästä ylimääräisestä tavarasta eroon enkä halua ostaa mitään turhaa. Rahalle olisi muutakin käytyöä. Mulle ilo tulee muista asioista.
Oon miettinyt että jos kaikki vapaa-aika menee niinkuin riippuvuuteen..niin huomaako hän itse sitä?
Itse mietin tätä koska hän ei juuri muista asioista puhu. Itse keskityn paljon henkisiin asiohin elämässä. Tavara on toisarvoista.
Työkaveri on muuten mukava henkilö mutta miten löytäisi yhteisen sävelen ilman että toinen ei loukkaannu kun en ole kiinnostunu hänen jutustaan. Pelkään että hän vaistoaa sen etten arvista tavaraa. Oon yrittäny yleisesti vain vastailla niihin tavarakuviin. Ihan kuin hän haluais mun kehuja ja hyväksyntää näille ostoksilleen.
Jos hän vain silloin tällöin tekisi näin..se ei haittaisi mutta se on jokapäiväistä monta kertaa päivässä.
Asiaa vaikeuttaa se että itse vielä.kamppailen siitä että palkka riittää seuraavaan tilipäivään perheeni kanssa. En ole kateellinen tavaroista koska itselläni on jo kaikkea. Jos muutenkin hankin jotakin niin en mainosta sitä.
Onko kyse vain eri arvomaailmojen kohtaamisesta? Neuvoja otan vastaan. Kiitos.