Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla kokemusta tai tuntemuksia siitä, että oma äitinne olisi kateellinen?
09.04.2019 |
Kateellinen teille tai muille naisille?
Lapsellahan on varmasti lähes poikkeuksetta automaattisena oletuksena, että oma äiti on muiden ihmisten yläpuolella, niin kuin pyhimys, joka ei voi tuntea pahoiksi miellettyjä tuntemuksia.
Minusta on vasta nyt aikuisiällä alkanut tuntua, että äitini on kateellinen luonne. Hän kiistää tuntemasta kateutta, mutta toimintansa antaa ihan muunlaisen kuvan.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Miltä teistä tuntui, kun huomasitte, ettei oma äitinne olekaan mikään kaiken inhimillisyyden yläpuolella oleva pyhimys?
Kommentit (2)
Aina kateus ei ole noin avoimen näkyvää kuin viestin 1 kirjoittajan äidillä.
Kateus voi naamioitua jopa yleviin sanoihin - muita ylitsevuotavan paljon kehuvat voivat olla siis kateellisia ja yrittävät kehujen antamisella piilottaa todelliset tuntemuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on avoimen kateellinen, ilkeä ja pahansuopa. Toivoo lapsilleen vaikeuksia ja vastoinkäymisiä ja sit kun niitä tulee on ihan liekeissään ja ilkkuu ja vattuilee.
Esim keskenmenoisröta ilkkui että ihan oikein sulle, omaa syytäsi kuitenkin! Yt:ssä potkujen saamisen jälkeen nälvi että ohan oikein sulle, siitäpä sait mitä ansaitsit.
Uuden kotini (okt) nähtyään ensin marttyyrinä kinisi että tää on väärin, sun talo on ihan liian hieno, ei saa olla hienompi kuin minulla on! Sitten haukkui että kohta homehtuu kuitenkin, siitäpäs saat sitten kun luulit olevinasi.
Äiti oli ilkeä ja vermäinen jo lapsena. Aina vaan arvostelee ja haukkuu ja ilkkuu.
Äitini ei ole missään nimessä normaali, olen yli 40v joutunut kuuntelemaan tätä päin naamaa vittuilua. Joku luonnevika, oletan.