Kyllähän lapsettomat nyt ovat niin paljon onnellisempia kuin perheelliset!

Ja tän tuut kertomaan Vauva-lehden palstalle? Vakuuttavaa.

No, esim. taloustieteen nobelisti Kahnemanin tutkimuksen mukaan onni ei koostu siitä, että ihmisellä on enemmän nautinnollisia hetkiä kuin epämiellyttäviä, vaan siitä, että ihminen näkee elämänsä kokonaisuudessaan merkityksellisenä ja palkitsevana. Ja lasten kanssa elämä on helppo nähdä merkityksellisenä ja palkitsevana. Mutta et sä vissiin ollut tulossa keskustelemaan, vaan provoamaan.

Tjaa,a. Itse olen lapseton sinkkuies jaa toivoisin joskus vielä eläväni parisuhteessa ja saavani jälkikasvua. Mutta en minä omaa onnellisuuttani aseta riiippumaan sen paremmin kumppanista kuin jälkikasvusta. Uskon tai ainakin luulen, että olen onnellisimmillani silloin kun voin löytää onnen itsestäni, enkä odottaa saati vaatia, että joku tai jotkut toiset toisivan ja antaisivat sen minulle.

Mutta kokemukseni mukaan onnen ja ilon hetket tuntuvat usein paremmilta ja nautiivaimmilta, jos ja kun ne voi jakaa yhdessä jonkun tai joidenkin toisten kanssa; tässä mielessä olen hieman erilinjoilla vanhan sananlaskun kanssa, joka kehoittaa, että kellä on onni se onnen kätkeköön. Toisaalta ei le myöskään mikään salaisuus, että vaikka satunnaisesti haaveksin parisuhteesta ja jälkikasvusta niin viihdyn ja nautin myös sinkkuna olosta.

Ja varmaan tässä on myös yksi syykin siihen miksi olen ja olen ollut jo kauan sinkkuna. Joku voinee moittia minua itsekeskeisyydestä kun sanon taas, että kun on itsesnä kanssa hyvä olla, niin voi olla hyvä olla myös parisuhteessa. Toisaalta ei ole mikään pakko tai velvollisuus pyrkiä parisuhteeseen jotta saattaisi kokea ja tuntea monin tavoin olonsa hyväksi.    

Palstan älykkyys taas huipussaan.