En oo käynyt ulkona neljään päivään, ei ruokaa eikä lääkkeitä

ok

Käykö teillekin joskus näin?

Ei käy

Tämä elämä on kummallista. Aika senkun menee ja yhtäkkiä olenkin 25-vuotias vaikka luulin olevani 17-vuotias.

Jos minä ottaisin pienet unet ja katson sitten tilannetta uudelleen..

Onko sinulla sukulaisia, joiden kanssa voisit käydä kaupassa ja apteekissa pahana päivänä?

Pistä vielä pipo päähän niin ei tarvi hiuksia pestä. :) Mutta jos se päivä ei ole tänään, niin ehkä se on jo huomenna. Toivottavasti saat itsesi liikkeelle pian, niin saat ravintoa ja niitä lääkkeitä. Tsemppiä!

Mä olen huomannut ihan saman jutun, että mitä pitempään on kotona yksin erakkona niin sitä vaikeampaa on olla normaalisti ihmisten seassa.

Olen itse lomalla tällä hetkellä ja kyllä oli ahdistunut fiilis eilen kun ihan vain kävin apteekissa ja ruokakaupassa..

Minä en ole käynyt kotioven ulkopuolella viime perjantain jälkeen. Ruokaa on vielä vähän (perunoita, jauhoja, hiivaa yms. muuta kuivamuonaa) ja lääkkeitä en onnekseni tarvitse.

Päätin mennä maanantaina käymään kaupassa, mutta en saanut lähdetyksi. Sama tiistaina, eilen, ja juuri äsken päätin, ettei minun tarvitse tänäänkään mennä. Tilanteen tekee erikoiseksi se, että juuri nyt minulla olisi rahaakin käydä ruokakaupassa, mutta silti kotoa lähteminen käy yhä vaikeammaksi. Pahimmillaan on mennyt yli kaksi viikkoa kokonaan sisätiloissa.

Näin voi käydä hyvin kouluttautuneelle, koko ikänsä töitä sekä palkollisena että yrittäjänä tehneelle eli ihan aktiiviselle ihmiselle, joka ei enää kelpaakaan mihinkään työhön: työkyky on ennallaan ja ovi paukahtaisi auki heti, jos töitä löytyisi, mutta muuten aloitekyky on kadonnut ja elämänhallinta tiessään. Suunta on vain alaspäin, ja kevät tuo mieleen vain yhä pahempia ajatuksia siitä, miten ja milloin tämän kannattaa päättyä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on kummallista. Aika senkun menee ja yhtäkkiä olenkin 25-vuotias vaikka luulin olevani 17-vuotias.

Nyt on deeppiä settiä