Kehoitin lastani käymään katsomassa joko paras kaveri on päässyt koulusta, lapsi katsoi minua hitaasti ja sanoi "äiti he, ei nykyään enää KÄYDÄ KYSYMÄSSÄ ketään!"

Ja? Näin se on maailma muuttunut. En itsekään ilmesty kenenkään oven taakse yllättäen. 

On se aina yhtä mukavaa, kun jälkikasvu muistuttaa että äiti on ihan muumio :D

Kai sitä vieläkin maatilan lapset vievät maitoa kouluun? 

Kirhekyyhkyt eivät ole enää muodissa, joten käytetään kännykkää.

Oliko tämä jotenkin yllättävää AP:lle? Se, että kavereita käytiin hakemassa ulos 30 vuotta sitten, ei tarkoita, että nykyäänkin toimittaisiin siten. Aika paljon asioita on muuttunut vuosien varrella.

Ymmärrän toki, että voi laittaa viestin mutta 80-luvun lapsena minulta tulee luontevammin "Käy kysymässä josko se Ada olisi jo kotona " kuin  "laitapa Adalle Whats up viesti että onko jo kotona" !

Ap

Minä koetin viime kesänä saada 11 v ja 9 v siskonpojat pelaamaan kanssani korttia matkailuautossa, mutta näpräsivät vain kännyköitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki, että voi laittaa viestin mutta 80-luvun lapsena minulta tulee luontevammin "Käy kysymässä josko se Ada olisi jo kotona " kuin  "laitapa Adalle Whats up viesti että onko jo kotona" !

Ap

Se on muuten WhatsApp.

Surullisinta tuossa kännykkähommass on se, että lapset eivät enää leiki .( Istutaan ringissä kännykät käsissä. Oma tyttäreni on  vasta 10-vuotias ja jouduin jo myymään hänen Barbinsa sekä Petsinsä ,koska tyttöä ei yksinkertaisesti enää leikki kiinnosta ! Lähellä on iso leikkipuisto, mutta sinnekin menevät korkeintaan kännyköitä räpläilemään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki, että voi laittaa viestin mutta 80-luvun lapsena minulta tulee luontevammin "Käy kysymässä josko se Ada olisi jo kotona " kuin  "laitapa Adalle Whats up viesti että onko jo kotona" !

Ap

On tuollaista alakoululaisilla vieläkin. Mutta ei varmaan ainoana tapana. Yläkouluikäisillä tuollaista ei ollut ehkä kovin paljon ns. ennenvanhaankaan vaan vapaa-ajan olemiset olivat niin optimoituja ettei kysymään tarvinnut tulla vaan tiesi mihin pitää mennä.