Olenko väärässä?

Nyt saatte tuomita minut ja mielipiteeni ihan luvan kanssa. Avopuolisoni on todella läheinen äitinsä ja myös muun perheensä kanssa. Tämä on minusta hienoa sillä itse olen oman perheeni kanssa hieman etäisempi, mutta minusta tuntuu, että hänen äitinsä ei kykene päästämään irti pojastaan. Olemme poikaystävän kanssa asuneet yhdessä nyt jo 2 vuotta. Olemme 25-vuotiaita. Asumme muutaman tunnin ajomatkan päässä hänen vanhemmistaan ja todella kaukana minun perheestäni. Hänen perheensä pyytää häntä yhä mukaan jokaiselle ulkomaanmatkalle jonka he tekevät, mutta minua ei ikinä kutsuta. En siis odota että he minun matkaani maksaisivat mutta eivät sano edes että "Ap saa toki myös tulla jos haluaa maksaa matkansa". Minusta tämä on hieman outoa että poikaystäväni matkustaisi yhä äitinsä kanssa ja jättää minut kotiin. Poikaystävä on viime aikoina kyllä oma-aloitteisesti kieltäytynyt kutsusta. Toisen kerran osti hänen äitinsä koko perheelle yhtenevät asut erääseen tilaisuuteen. Minulle ei tietenkään ollut. Ei sillä että olisin tarvinnutkaan, mutta tuntui jotenkin hölmöltä mennä heidän kanssaan kun en sitten kuitenkaan kuulunut porukkaan. Minusta tuntuu, että hänen äidillään on edelleen niin paljon valtaa poikaansa ja haluaa, että mikään ei muuttuisi, mutta tässä ollaan nyt selkeästi aikuisia jo, minusta minä ja mieheni omana perheenämme ansaitsisimme selkeämpää rajojen kunnioitusta ja että myös minut otettaisiin osaksi perheen yhteisiä juttuja. Nyt tuntuu että olen todella ulkopuolinen. Olenko väärässä?